EMILIA SISCO – Introducing
(Timmion TRLP-12016)
Yli vuosikymmenen ajan soul-bluesin keulanharjaa tasaisen vakuuttavalla tahdilla lähestynyt Emilia Sisco on tiedetty kukinnoksi, jota suomalainen musiikkikenttä on jo hyvän tovin odottanut puhkeamaan täyteen loistoonsa. Alan aktiivien myöntämä tunnustus ”Vuoden 2017 tulokkaana” Finnish Blues Awards -gaalassa povaili läpimurron koittavan nopeammin kuin artisti itsekään uskalsi arvata. Siitä hetkestä vuotta myöhemmin ilmestynyt esikoisalbumi ”You Ain’t Heard” Helge Tallqvistin bändin kanssa nostikin laulajan ryminällä blues-eturintaman tuntumaan. Tyylillistä kasvua entistä omimmille linjoilleen hän kuitenkin kiihdytti vuonna 2019 liityttyään Timmion-yhtiön artistiperheeseen ja Cold Diamond & Mink -yhtyeen seuraan. Tähän mennessä ilmestyneet kuusi vinyylistä ja digitaalista singlenäytettä eivät puhuneet palturia: Sisco on asettautunut täydellä sielullaan nostalgiseen smooth soul -soppeensa, johon sekä Timmion-tuotannolle ominainen studiosoundi että ylipäätään retroäänimaailmaa nykypäivänä hallitsevat trendit on totuttu useimmiten yhdistämäänkin.
Vain paria miltei huomaamatonta poikkeusta lukuun ottamatta rytmisen raukeutensa säilyttävät ja muutenkin liikoja melodisia kaarteita välttelevät Cold Diamond & Mink -instrumentaalipohjat antavat täyden luottonsa Siscon osaamiselle sekä solistina, tulkitsijana että tekstittäjänä. Riskinotto on kannattanut. Emilian musiikki soljuu eteenpäin paineettomana pikkuvirtana, joka harkittujen puhallin- ja kuoro-osuuksien tukemana vangitsee kuulijansa nimenomaan tarinankerronnallisuudellaan sekä kyvyllään välittää voimakkaitakin lyriikoihin kätkettyjä tunnetiloja.
Sanoitukset ovat Siscon omaa kerrontaa lukuun ottamatta tanskalaisen Marc Koldkjaer Runen eli Big Creek Slimin kirjoittamaa southern soulahtavaa balladia Love So Divine. Sävellyspuolesta ottavat kollektiivisen osakunnian säestysryhmän ydinjäsenet, kitaristi Seppo Salmi, basisti Sami Kantelinen ja rumpali Jukka Sarapää. Timmionin studioilla Helsingin Kaapelitehtaalla äänitetyllä LP:llä puhaltimista ja niiden sovituksista ovat huolehtineet Jukka Eskola ja Pope Puolitaival.
On selvää, ettei levy edes halua villitä tanssimaan tai kuormittaa kuulijansa mieltä tarkoituksellisen provokatiivisin keinoin. Samalla on silti tietyssä mielessä hieman sääli, ettei ääritäyteläisen äänimaton liepeistä tahdo juuri sen tasaisuuden johdosta saada millään kunnon otetta. Kymmenen kappaleen ehjä kokonaisuus havahtuukin levollisesta perusolemuksestaan vain muutamaan otteeseen: vahvan stemmalaulannan nostattama Turn Up ja bluessävyisempi In These Binds pysäyttävät kohtalokkuudessaan, viattoman oloinen päätösslovari Secretly johdattaa tunnelmia latin groovesta lähemmäs Daptone-levymerkin hengentuotteita ja Worth The Ride puolestaan kiihdyttää sovullisesti tahtilajia kohti Stax–Muscle Shoals -maisemia. Sisco itse säästelee kappaleelta toiselle uhkapelurin elkein huimiksi tiedettyjä äänivarojaan, karttaen viimeiseen saakka ylitulkintoja ja liimaten siten osuutensa ihailtavan kiinteäksi osaksi yhtyesoittoa. Jo vain, timmiä on!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2025)
