Levyarvio: Fuzzy Mama – Mean Machine


FUZZY MAMA – Mean Machine
(Eclipse ECD-2024227)

Fuzzy Mama pukkaa ilmoille kelpo setin rujon raakaa maanläheistä perusbluesia, joka sopii urbanisoituneillekin ihmisille. Meno on räjähtävän tehokasta ja polttavaa. Tunnelma on kuin palomieskerhon pikkujouluissa. Musiikillinen anti tuo mieleeni takavuosina prahalaisessa ravitsemusliikkeessä nauttimani tartar-pihvin. Raakaa, tanakkaa ja täyttävää, kera keitettyjen perunoiden. Tiukka annos.

Fuzzy Maman muodostavat pitkän linjan muusikot Ville Lehtovaara (rummut, perkussiot, akustinen kitara), Mikko Löytty (basso, laulu) ja Tommi Laine (kitara, laulu). Parilla raidalla vierailee Sami Sippola saksofoneineen. Äänitys ja miksaus on tehty legendaadisessa JJ Studiossa Juuso Nordlundin toimesta. Ammattitaitoista osaamista siis taustalta löytyy runsain mitoin.

”Mean Machine” -kiekon kappaleista neljä on parivaljakon Laine-Lehtovaara kirjoittamia Fuzzy Mamalle tyypillisiä kitarariffipohjaisia tykityksiä. Niin ikään neljän sävelmän takaa löytyvät Mikko Löytty ja Teppo Nuorva. Ne taas ovat hieman lähempänä mainstreamia, tosin fuzzymamamaiseen tapaan tulkittuna. Löytty yksin on tekijänimenä funkahtavan lattarisävyisellä instrumentaalilla Lost In Usakos. Bändin musiikista heijastuu kaiken kaikkiaan jonkinlainen sukulaisuussuhde Jarkka Rissasen tekemisiin.

Fuzzy Maman ”Mean Machine” on todiste siitä, kuinka musiikin saralla voi – ja tuleekin – kehittyä ja aukoa uusia uria uskottavuuttaan menettämättä. Olisipa ilo jonain päivänä nähdä tämä ryhmä livenä jossain jukejointhenkisessä kuppilassa!

TT Tarkiainen
(julkaistu BN-numerossa 1/2025)

Share