JARKKA RISSANEN & SONS OF THE DESERT – Mixed Waste
(Humu 045)
Kitaristi Jarkka Rissanen ja yhtyeensä Sons Of The Desert (Markus Väisänen, Ilpo Komulainen ja Esa Kärki) jatkavat valitsemallaan instrumentaalilinjalla. Levyä kuunnellessa käyvät genrerajat nopeasti ahtaiksi ja alkavat tuntua tarpeettomilta. Ensimmäinen, eikä vielä toinenkaan kuuntelukerta pystynyt avaamaan tätä pakettia, mutta toistojen karttuessa alkoi peli avautua kuin kuulas virta konsanaan. Välttääkseni tässä jokaikisen raidan paperinmakuiselta ruodinnalta koetan sen sijaan valottaa teille kokonaisuutta.
Rissanen soittajineen vie monisyisen musiikkinsa suoraan Kalevalalaiseen mielenmaisemaan, tuottaen silkkaa alkubluesia, toki lisäillen mausteiksi vaikka ja mitä. Kyllä Väinämöisellekin olisi sähkökitara kelvannut, sellaista ei vain silloin ollut saatavilla. Niinpä levyllä annetaan sähkökitaralle tarinankertojan, tai oikeammin runonlaulajan rooli. Tässä roolissaan se on kuin kotonaan ja tarinaa kerrotaan hienovaraisesti melodian keinoin. Vahvempana se kiepsuttaa riffejä ja äärimmillään se luo sähköisen myrskyn.
Tämä ei ole mikään helppo levy, mutta vastaavasti se palkitsee kuulijansa moneen kertaan. Teemat ja tempot vaihtuvat, kasvavat ja paisuvat, lisäksi hauska elementti on levyn hyvinkin funky peruspoljento. Musiikki on puhuttelevaa ja koskettavaa, ja jokaisella soittokierroksella kiinnittää huomiota johonkin aivan uuteen seikkaan. Se voi olla biisin teemaa tai sykettä muuttava yksittäinen ääni. Se voi olla melodinen pätkä, jossa on jotain tuttua, tai sitten ei. Se voi myös olla lujaa lyöty riffi, joka murtaa teeman, mutta joka jättää avoimeksi mahdollisuuden palata lähtöruutuun. Tarinoita voi kertoa monella tapaa, ja kertojan lahja on vahva. Paljon, paljon ajatuksia ja mielleyhtymiä herättävää musiikkia voisi kuvata vaikka minikinoksi.
Jos itse biiseistä jotain, niin arasti alkava Troubles kulkee lähellä bluesfiilistä. Toisaalta Shorelinessa voi itsensä yllättää rannalta diggailemasta aaltojen väsymätöntä rytmiä. Aivan yhtä hyvin voi antaa Tailwindin, eli tässä tapauksessa voimallisen myötätuulen kuljettaa kuulijaa eteenpäin.
Tämä on kuuntelukokemus, johon palaa helposti moneen otteeseen, ei pelkkä levy.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
