ROTTEN RIVER BLUES BAND – Holy Waters
(Vandango Levyt 006)
Vantaalaisyhtye oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta ryhmällä on alla kaksi aiempaa pitkäsoittoa, ”Long Necks And Delta Waves” (2018) ja ”Electrophant” (2019). Se ei nimestään huolimatta ole tiukasti blues-yhtye, vaan ennemminkin kovakourainen Amerikantyylin rock & roll-kokoonpano, joka luottaa boogie-tyyliseen ratkaisuun. Kovakouraisesta soitostaan huolimatta orkesteri panostaa lujasti melodisuuteen, mikä kuuluu erityisesti runsaana lauluchorusten hyödyntämisenä sekä melodisena biisimateriaalina. Yhtyeen jäsenet ovat Matti Rautala (kitara), Juha Vilhunen (basso), Pekka Muurinen (laulu ja kitara) ja Teemu Laitinen (rummut).
Kopla on biisimateriaalinsa suhteen täysin omavarainen ja vaikka boogie kulkee ja jyrää, niin sekaan on onnistuneesti istutettu aika yllättäviäkin ainesosia. Kiekon vankka selkäranka rakentuu vankkojen menopalojen varaan, kuten sähäkkäriffinen The Deal, reipasotteinen Seven Doors ja tiukkatempoinen Nights Of Karnak. Hienosti melodiaa ja boogiejytinää keskenään sotkeva Good Day To Go Down ansaitsee kehuja, samaten erittäin tiukkabiittinen The Shuffle In C. Vauhtiosion kultamitalin ansaitsee äkäinen Bad Dog, jolla päästellään urku ihan apposen ammollaan.
Levyn hituri Don’t Care For The Prize selvitetään katu-uskottavasti. Yllätysmomenttia settiin tuo vähän kevyempi, suoranaisia pop-elementtejä sisältävä Riding With Lady Luck. Shooting Stars pääsee yllättämään sekin, biisi kun on verevästi pompsottava countryhölkkä. Suurimman yllärin muodostaa kuitenkin akustisvoittoinen The River Is My Home, yksinkertaisesti hieno kappale, jossa on Poquesmaista asennetta.
Pitkä soittokokemus kuuluu ja toiminta on vankkaa ja vakuuttavaa, varmasti livenä parhaimmillaan.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
