NIKOLAI BLAD & IKIRANKA – Kansalainen Lehtinen
(Nikolai Blad Music NBCD-1)
Tampereella syntynyt mutta nyttemmin Mäntsälässä vaikuttava laulaja-lauluntekijä Nikolai Blad (Eero Tapani Lehtinen) on luonut omaleimaista uraa musiikin parissa 1990-luvun alusta lähtien. Artistin soolokatalogiin sisältyy kuusi albumia sekä rivistö muita julkaisuja. Etupäässä folkin parissa operoivaa Bladia on luonnehdittu mm. ”puuttuvaksi lenkiksi Vladimir Vysotskin ja Tom Waitsin väliltä”. Hänen näkemyksensä kansanmusiikista on siten jo näiden fraasien valossa tulkittavissa vähemmän konservatiiviseksi. Poikkeuksellinen on myös hänen taustallaan uutuusrieskalla soittava Ikiranka-trio, jonka soitinvaranto muodostuu mm. puupuhaltimista, sellosta, koskettimista sekä kaikenlaisista elektronisista lisähärpäkkeistä.
Levyn tusinasta raidasta yhtä lukuun ottamatta materiaali on Bladin kirjoittamaa sekä Ikirangan (Joakim Berghäll, Teemu Korpipää ja Juha Kujanpää) kanssa sovittamaa. ”Tyylirikon” muodostaa edellä viitatun venäläisrunoilija-trubaduurin sekä Marina Vladyn kirjoittama Vysotski (Valhe ja totuus). Suomenkieliset sanat tähän kieltämättä pysäyttävään ”dylanmaiseen” balladitulkintaan on nikkaroinut Turkka Mali. Käsistään ilmeisen kätevä Blad myös vastaa älppärinsä kansitaiteesta ja on jopa valmistanut itse sillä soittamansa kitarat.
Erityisen sympaattisen kuuntelukokemuksen tarjoaa puoliakustinen ”romukauppa-blues” Siirtoajo, jossa Blad hyödyntää ovelasti tulkinnallista ja lyyristä ”rivit tuli täyteen mutta riimit ei” -naivismia – sekä karismaattista mutta taatusti mielipiteitäkin jakavaa laulusoundiaan. Samoilla pohjimmiltaan sinisävyisillä ja paljolti talousteemaa pohdiskelevilla linjoilla pyörivät myös omaelämäkerronnallinen Kansalainen Lehtinen sekä nimenomaisesti lupaukset Tom Waits -inspiraatiosta lunastava kiehtovan jazzkierteinen Rahapoika.
Afrikkalaisenkin musiikki-ilmaisun puolella käväistään: Saarilla noilla viehättää eritoten entistä laajemman instrumenttivalikoimansa johdosta. Salamyhkäistä Agentti 0606 -tarinaa taas herutetaan lähemmäs 8 minuutin ajan hieman Jarkko Martikaisen YUP-tuotannon mieleen tuovilla sävel-, sanoitus- ja tulkintakeinoilla.
Soitannollisesti ”Kansalainen Lehtinen” sisältää myös tyypillisempää sekä traditionaalista että popahtavaa folkia. Lisäksi taustayhtyeen nauttiman laajan arvostuksen huomioiden on enemmän kuin perusteltu ratkaisu, että Ikirangan Joakim Berghällille osoitetaan levyllä oma soolohetkensä. Sen hän käyttää tunnelmoimalla instrumentaalisen pianoteoksen Esikaupunki.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
