OLD WOOD’N JOE’S HOBO BLUESTRUCTION – Roundtown Rambler
(omakustanne)
Laulaja-lauluntekijän ja kielisoittajan Tomi Pekkolan ohjastama Old Wood’n Joe’s Hobo Bluestruction kuuluu vailla epäilyksen häivää Suomen tämän hetken omaleimaisimpiin bluesyhtyeisiin, eikä pelkästään haastavan nimensä johdosta. Pääsääntöisesti Pekkolan kirjoittamaa materiaalia esittävä haminalainen trio erottautuu massasta myös julkaisemalla kerralla peräti kolme debyyttialbumia, joista yksi on myös saatavilla fyysisenä tuotteena. Kaikki levyt löytynevät helpoiten Youtube-palvelusta.
Pitkän päivätyön Haminan kaupungin kulttuurituottajana ja seudun musiikkikasvattajana tehneen sekä näissä yhteyksissä mm. Mosna Blues -festivaalin kantavana voimana laajaa kiitosta saaneen Pekkolan sooloprojektina 2010-luvun alussa käynnistynyt Old Wood’n Joe’s Hobo Bluestruction oli luonteva jatke musiikkialalle kouluttautuneelle ja alkujaan klassisen musiikin säveltäjänä pinnalle pyrkineelle moniosaajalle, jonka vetämät bluesharrastepiirit olivat jo vakiinnuttaneet paikkansa ympyräkaupungin soittoympyröissä. Samalla taiteilijalle itselleen jääminen pikkukunnan maisemiin merkitsi valitettavia haasteita saada näkyvyyttä tekemisilleen kansallisella asteikolla. Niin Hobo Bluestruction kuin sitä edeltänyt (ja edelleen uusitulla kokoonpanolla toiminnassa oleva) Bluezy Expectations uhkasivat jäädä Kymenlaakson puolivaietuiksi mysteereiksi siinä missä myös monet Pekkolan lukemattomista muista aluevaltauksista niin metallin, jazzin, punkin, oopperan kuin etnisen ja kokeellisemmankin musiikin parissa.
Kun Haminan miltei umpeen rehevöityneen Kirkkojärven maisemat löysivät bändin perustajan pääkopassa yhtymäkohtia Mississippin deltavyöhykkeelle, alkoi ”Old Wood’n Joe” elää omaa myyttistä eloaan Pekkolan sekä häntä tämänhetkisessä miehityksessä tukevien rumpali-huuliharpisti-puhallinsoittaja Antti ”Wildcard Andy” Lehtisen ja basisti Matti ”Tankbass Thompson” Toikan mielikuvituksellisessa talutushihnassa. Vuonna 2023 käynnistyneet äänitystalkoot poikivatkin kosolti musiikkia, jota yhtye ei nähnyt aiheelliseksi hillota enää yhtään pidempään. Olihan se jo odottanut levyntekoa yli vuosikymmenen ajan. Kutkuttavasta triplaratkaisusta tarkastellaan nyt lähemmin vain 200 kappaleen CD-painoksena ilmestynyttä 8-raitaista ”Roundtown Rambleriä”. Muut digijulkaisut kantavat otsikoita ”Seasonal Affective Blues” ja ”Wellfare Walkaround”.
Tyylillisesti pitkäsoiton materiaali laukkaa Son Housen ja Charley Pattonin vaikutusten alaisilta 1900-luvun alkuvuosikymmenten bluesjuurilta (mm. 6-minuuttinen Toothache Blues sekä sangen pohjoismississippiläisen käsittelyn saava Bees Stuck On A Jelly Jar Ashray) Howlin’ Wolfin ja Screamin’ Jay Hawkinsin esimerkkejä seuraten kohti Captain Beefheart- ja Tom Waits -henkisiä poikkitaiteellisempia mikstuuria (mm. hyytävästi muristut The Devil Got My Right Hand ja The Wolf Is Starving At Your Door sekä vaikuttava kansanlaulunomainen balladi Heal The Wounds Jingle). Lopullisena seisakkeena on vastassa hyvinkin ”Pekkolamainen” ilmaisutapa, josta säväyttävimpänä esimerkkinä toimii härmäläisessä melankoliassa yltä päältä riepoteltu vaihtoehtoblues Beggars In The Eyes Of The Sun. Kappaleen loppupuolella tarjoillaan myös erinomaisena lisätrillerinä haudan takaisen kylmäävää saksofonin soittoa.
Bluestructionin pähkähulluus on polttelevan laskelmoitua. Se on sekä soitannollisesti että sanomaltaan täysin kuritonta, mutta samalla musiikinteorian oppinsa vähintään alitajuisesti piilo-ohjenuoranaan säilyttävän säveltäjän tarkasti prosessoimaa. Se pukee tarinan muotoon kertakaikkisen kummia asioita, jotka ovat voineet aivan hyvin tapahtua kertojalle itselleen – mutta voivatpa ne olla pesunkestävää haminalaista utopiaakin.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2025)
