Tekijä: bluesnews.fi

ELLIS AND THE ANGRY TEENS – Stomp Like ’76 (Goofin’ GRLP 61232/GRCD 6200) Ottihan se aikansa. Etenkin Keski-Euroopassa lähes käsittämättömän suurta suosiota vuosikymmenestä toiseen nauttiva suomalainen rock’n’roll-akti on palannut levyntekoon pitkän mutta alkuperäisen basistinsa Ari ”Ude” Utriaisen menehtymisen 2008 myötä ymmärrettävän harkintavaiheen jälkeen. Ollessaan vielä alkuperäisvahvuudessaan ryhmältä ennätti ilmestyä monien pikkuvinyylien ohella viisi jykevää albumia. LUE LISÄÄ

DAVE PHILLIPS & THE HOT ROD GANG – The Big Wheel Of Life (Jungle TCB-9595LP) Brittiläisen neobillyn määritelmä olisi saattanut piirtyä hyvinkin toisenlaiseksi, ellei muuan energinen laulava kontrabasisti olisi astunut 1980-luvun alussa julkisuuteen The Blue Catsin (alun perin The Blue Cat Trion) solistina. Jäsenyys suositun yhtyeen keulilla ei lopulta ikuisuuksia kestänyt, mutta sen aikana ryhmä LUE LISÄÄ

THE QUIETS – Una Mas… (Goofin’ GRLP 61231/GRCD 6199) The Quiets on täällä tänään. Sen kunniaksi soolokitaristi Sam Saarva, rytmikitaristi ja urkuri Tuomo Gröhn, basisti Ari Sinivaara ja rumpali Rudy Ryynänen (kera vierailevan Riku Niemen vibrafonissa ja marimbassa) ovat hakeutuneet kaltaisilleen yhtyeille ehkä ennenkin teemallisesti kotoisille apajille: maailmanmatkalle. Kappaleet seikkailevat paitsi nimissään, myös alkuperiltään ja LUE LISÄÄ

BLUESNAKE – New Chapter (Bluesnk 3) Kuten tiedämme, hyvän esikoisalbumin jälkeen ilmestynyt kakkoskiekko menee yleensä debyytin imussa. Joskus lupaava ensilevy saattaa saada jälkeensä todellisen ässäjulkaisun. Oli asia päin tai toisin, niin kolmas albumi on se, jolla oikeasti punnitaan, onko bändistä tai artistista mihinkään. Turkulaisen Bluesnaken kauan kaivattu kolmas pitkäsoitto on vihdoin ilmestynyt. ”More Storiesin” ja LUE LISÄÄ

DYLAN KIRK Havin’ A Whole Lot Of Fun – Live In Finland (Bluelight BLR 33240 1 [LP]/2 [CD]) On kulunut tovi siitä, kun piano-rock’n’rollin saralla on todella tanner tärähdellyt nuoren artistin voimin. Parikymppisenä hurrikaanina apajille muutamia vuosia sitten ilmaantunut englantilainen Dylan Kirk (s. 2000) täyttää juuri tämän kriteerin – tarjoten itsestään bonuksena päälle paljon muutakin LUE LISÄÄ

THE GIN MILL TRIO – Rock ‘Em Blues! (Moondog Music MOONLP/CD 2401) ”Blues on tanssimusiikkia, oli sitten kyse Charley Pattonista, Otis Reddingistä, Blind Lemon Jeffersonista tai James Brownista”, totesi maineikkaan Yazoo-levymerkin perustaja Nick Perls männävuosina. Entä kun bluesia laitetaankin rokaten sekä vaihdetaan tapahtumapaikaksi ja -hetkeksi Helsinki 2024? Sama värssy. Tyylit ja naamat vain hieman vaihtuvat, LUE LISÄÄ

BLUES BIZARRE – Blues Bizarre (Bluelight BLR 33241 1 [LP]/2 [CD]) Joskus ”kummeista” on hyötyä. Vanhemman ikäpolven muusikkokonkareiden Esa Kuloniemen, Ilkka Helanderin ja Leevi Leppäsen (joita jokaista yhdistää kokoonpano Dr. Helander & 3rd Ward) keksiessä antaa näytön paikan erityisiä lupauksia osoittaneelle nuorten soittajien nelikolle, oli puoli historiankirjaa jo siltä erää kirjoitettu. Kun Blues Bizarren raikkaan LUE LISÄÄ

AK-77 – Amerihaka (AKW-03, LP) Yhden miehen julkaisuprojektista todelliseksi yhtyeeksi jäsentynyt AK-77 (Antti Karkiainen – laulu, sikarilaatikkokitara ja akustinen kitara, Perttu Jämsen – kitara ja urut, Sampo Laaksonen – perkussiot sekä vasta tämän uuden levyn valmistumisen jälkeen joukkoon liittynyt Otto Ruokonen – basso) on pitänyt kiinni suomenkielisestä ja lyriikkoja painottavasta blues-ilmaisustaan myös kolmannella omakustanteisella pitkäsoitollaan. LUE LISÄÄ

THE SIDEBURNS – We Hate The Disco (Finnish All Music & Media FAMCD 031, CD-EP) Alaotsikko “The Lost 1987 Rock’n’Roll Session” sen julistaa, herrojen Teppo Nättilä ja Ipi Kaipiainen (Finnish All Music & Media) tuorein äänitetuotannollinen yhteishedelmä esittelee kieltämättä odottamattoman arkistoaarteen. Sen takana on Helsingin Itäkeskuksen Nuorisotalolla aluksi treenaillut ja vuosina 1985–1988 uutterasti keikkaillut mutta LUE LISÄÄ

JAMES COTTON – Rocks (Bear Family BCD 17651) Mutta miten kävi Cottonilta rokkenroll? Sun Recordsin artistina Sam Phillipsin siipien alla ja Howlin’ Wolfin myötävaikutuksesta 1953 levyttämään päässyt huuliharpisti-laulaja vakiinnutti kyllä statuksensa niiden bluespioneerien joukossa, joiden voi osaltaan mieltää vaikuttaneen myös rock’n’roll-kaanonin kehityskulkuun, mutta suoranaisesti hänen näyttönsä pysyttelivät silti alusta loppuun blues-musiikin puolella. Tätä tosiasiaa ei LUE LISÄÄ

ROY BROWN – Rocks (Bear Family BCD 17749) Saksalaisen uusintajulkaisukoljatin Bear Familyn eittämättä viime vuosien kaupallisesti tuottoisimpiin sarjoihin lukeutuva ”Rocks”-saaga tasapainoilee tuoreimmilla osillaan mukavasti rockabillyn ja rock’n’rollin ohella myös ykkösliigan blues- ja rhythm’n’blues-konkarien menopitoisemman materiaalin äärellä. Roy Brownin (1920–1981) tapauksessa perusteita mukaan pääsylle ei tarvitse selitellä edes paatuneimmalle rokkarikunnalle. (Crazy Cavanin 1970-luvulla versioimalla) Saturday Nitella LUE LISÄÄ

EL PRIMITIVO – Rockin’ Roller Coaster (PED PDLP6701, 10” LP) Mikäli aloitetaan siitä faktasta, ettei Link Wrayn perinnölle kunniaa tekevää uutta musiikkia voida koskaan ja missään olosuhteissa luoda nykyuniversumiimme liikaa, on Esa Kuloniemen ja Hemmo Päivärinteen El Primitivo -duon vuoden toinenkin albumikokonaisuus väistämättömän tervetullut täydennys instrumentaalisen rock’n’rollin levytyssaagaan. Yhtäaikaisella hengenvedolla omaa paikkaansa kunnialla puolustaa myös LUE LISÄÄ

MIKE BELL & THE BELLTONES – Lightning Bolt (Goofin’ GRCD 6198) Suomalaisen rockabillyn sekä samalla 40-vuotiaan Goofin’ Recordsin kahden vuosikymmenen aikaisen luottovaljakon neljättä täyspitkää levyjulkaisua on jo ennätetty retostella kansainvälisissä medioissa bändin tähän mennessä parhaimpana. Kiusallisen kulunut myyntislogan, mutta totta enemmän kuin toinen puoli. Berliinin Lightning Recorders -studiossa Axel Praefcken tallennusvastuussa mutta myös muutaman raidan LUE LISÄÄ

HUOJUVA LATO – Elävänä Osulassa (Bluelight BLR 33239 2, 2-CD) Huojuvan ladon ryhtyessä livealbumin tekoon ei Suomi-kantrin ja tarinankerronnan mestari, joensuulainen laulaja-kitaristi-huuliharpisti Suonna Kononen yhtyeineen tietenkään voinut tyytyä vain yhteen levyyn. Perinteitä vaaliva storyteller-keikka sekä bändin pitkä levytyshistoria käytännössä huusivat tupla-CD:n mittaista annosta. Julkaistuksi materiaalista päätyi lopulta 28 esitystä. Kyseessä on itse asiassa jo ryhmän LUE LISÄÄ

JANTSO JOKELIN – Spark Of Luck (Jantso Jokelin JJJOKE003) Blues Newsin ja juurimusiikkipiirien ulkopuolella oletettavasti paremmin toimittaja-kirjailija-käsikirjoittajana noteerattu Jantso Jokelin (s. 1986) on vihdoin tehnyt sen, mitä häneltä on kauan odotettukin: oman fyysisen pitkäsoiton. Jo 2000-luvun alkupuolella huuliharpputekniikallaan kansainvälisesti hurmannut osa-aikamuusikko ei kuitenkaan ole varsinaisesti hautonut kynttiläänsä vakan alla. Viime vuonna ilmestynyt digitaalinen EP sekä LUE LISÄÄ

TRICK BAG – Cover Stories (Hurricane BAGCD00003) Temppu ja miten se tehdään? Siinäpä kysymys! Monihan sitä on yrittänyt ja surkeasti epäonnistunut. Mutta nyt on kuuntelussa sellainen yhtiö, että itse Houdinikin hämmästelisi. Ja bailaisi ankarasti. Kuten kaikki muutkin telluksen asukkaat. Kassillinen temppuja elikäs levyllinen kovereita on nyt siis ilmestynyt Juuso Haapasalon, Kari Loikalan, Mane Koveron ja LUE LISÄÄ

TORONZO CANNON – Shut Up & Play! (Alligator ALCD 5020) Toronzo Cannon on mies, jolla on painavaa sanottavaa. Siksi hän haluaa, että häntä kuullaan, eikä vain kuunnella. Siinä on vissi ero. Cannon ei halua olla vain yksi monista bluesmuusikoista, jotka itkevät, kuinka vaimo jätti hänet. Ehei, hän haluaa saada ihmiset ajattelemaan. Siksi hän tekee lauluja LUE LISÄÄ

EDDIE COTTON – The Mirror (Malaco MCD7562) Sitten Puistoblues-käyntinsä 2010 on mississippiläisen laulaja-kitaristin (s. 1970) uralla tapahtunut monia nousujohteisia käänteitä, joista International Blues Challengen voitto Memphisissä 2015 kuulunee medianäkyvyyden tavoittamisen kannalta tärkeimpiin. Eddie Cotton Jr -nimiyhdistelmää etupäässä suosiva muusikko onkin nähty niin Vanity Fairin ja Billboard Magazinen tapaisten globaalien lehtijulkaisujen artikkeleissa kuin monissa kotiseutunsa musiikkikenttää LUE LISÄÄ

THE BLUESANOVAS – Big Love (Timezone TZ 2478 [LP]/TZ 2456 [CD]) Äänitteitä vuodesta 2018 urakoinut viisihenkinen saksalaisyhtye saattaa hyvinkin tehdä miellyttävintä uusvanhaa bluesia, mitä maanosamme juuri paraikaa päällänsä kantaa. Ei, se ei suoranaisesti kehitä soitollaan mitään – eikä se myöskään vastavuoroisesti yritä johdattaa kuulijoitaan kohtuuttoman kauas menneeseen. Sen sijaan kaiken väliin jäävän se tekee äärettömän LUE LISÄÄ

JOE BONAMASSA – Live At The Hollywood Bowl With Orchestra (J&R Adventures/Provogue, CD/2-LP + DVD/Blu-ray) Jälleen uusi Joe Bonamassa -livelevy, ja paino on sanalla jälleen, sillä edellinen livekiekko ”Tales Of Time” ilmestyi vuosi takaperin. Näiden kahden julkaisun välissä näki päivänvalon ”Blues Deluxe Vol. 2” (ks. BN #323). Mikäli en aivan väärin muista, kyseessä on Bonamassan LUE LISÄÄ

GARY CLARK JR. – JPEG RAW (Hotwire Unlimited/Warner Music 093624873099) Gary Lee Clark Jr. kohtasi suuret odotukset bluesin uutena toivona ja pelastajana, kun hänen ensimmäinen isolle merkille levyttämänsä albumi ”Blak And Blu” ilmestyi 2012. Sitä edelsi yksi omakustanne ja muutama independent-levy, mutta vasta esiintyminen Eric Claptonin Crossroads Guitar Festivalilla toi merkittävän levytyssopimuksen Warner Brosille. Kun LUE LISÄÄ

ERIC CLAPTON – 24 Nights: Blues (Reprise 093624866381) Kitarajumala Eric Claptonin konserttiputki rockin tunnetuimmassa pyhätössä, Royal Albert Hallissa Lontoossa oli hämmentävä spektaakkeli. Clapton esiintyi vaihtelevien kokoonpanojen kanssa 24 iltana helmi-maaliskuussa 1991. Oli nelihenkinen bändi, oli yhdeksänjäseninen kokoonpano, oli vierailijoilla täydennetty nimekäs bluesbändi, ja lopulta ison kokoonpanon taustalle nousi National Philharmonic Orchestra johtajanaan Michael Kamen. Kukin LUE LISÄÄ

THE SPERMBANKERS – Death Takes Us All (Polí5 EPP 243-1) Spermbankers pitää päämajaansa Prahassa. Kaupungin avantgardistinen kulttuuriympäristö antaa mojovan lisän yhtyeen musiikkikonseptiin. Bändin laulajana ja tekstittäjä toimii suomalainen Pasi Mäkelä, joka on asettunut monipuoliseksi performanssikouluttajaksi ja -taitelijaksi Tšekkeihin. Rytmit bändissä lyö Bert Neven. Pasi Mäkelän laulussa on tylyä viimaa saarnastuolista ja bändi häärii särmikkäästi kappalaisen LUE LISÄÄ

CHRISTONE ”KINGFISH” INGRAM – Live In London (Alligator ALCD 5015) Etukäteen voisi ajatella, että mitä uutta sanottavaa enää on Christone ”Kingfish” Ingramista, joka kahdella ensimmäisellä albumillaan räjäytti pankin, kohosi salamavauhtia bluesin supertähdeksi ja nuoreksi suunnannäyttäjäksi. Todellakin, esikoisalbuminsa ”Kingfish” jälkeen Ingram on ollut ehdolla 11 eri musiikkiäänestyksessä ja voittanut yhtä lukuun ottamatta ne kaikki, mukaan lukien LUE LISÄÄ

ALBERT CUMMINGS – Strong (Ivy Music Company CDIMC0002) Albert Cummings on pesunkestävä puuseppä alle 8 000 asukkaan pikkukaupungista Williamstownista, Massachusettsista. Hän saattaisi edelleen rakentaa taloja ja soitella iltojensa iloksi bluegrassia banjolla, ellei olisi sattunut vuonna 1987 Stevie Ray Vaughanin keikalle. Sen jälkeen kaikki oli toisin, eikä paluuta enää ollut. Sähkökitara syrjäytti banjon. Cummings päätyi ammattimuusikoksi LUE LISÄÄ

MAGIC SLIM & JOHN PRIMER – Slow Blues (Wolf CD 120.107, 2-CD) John Primer on eittämättä tämän päivän merkittävin niin afrikanamerikkalaisen kuin yhtä lailla Chicago-bluesin sanansaattaja. Valitettavaa sanoa, mutta samalla hän on myös tämän katoavan, aidon luonnonvaran viimeisiä mohikaaneja, sillä mikään nuorukainen ei hiljattain 79 vuotta täyttänyt Primer ole. Meillä on sattumoisin suht hyvän kamuni LUE LISÄÄ

SUSAN TEDESCHI – Just Won’t Burn – 25th Anniversary Edition (Fantasy 0088807 251913 8) Susan Tedeschin suuri läpimurto vain 18-vuotiaana oli hänen toinen albuminsa. ”Just Won’t Burn” (1998) julkaistiin alun perin pienellä independent-merkillä (Tone Cool) tuolloin vielä varsin tuntemattoman Tom Hambridgen tuottamana. Tuloksena oli kaikki yllättänyt megamenestys. Levy myi parissa vuodessa blues-albumille käsittämättömät miljoona kappaletta LUE LISÄÄ

TEPA LUKKARINEN – Countryman (Black Dog/Superlala) Kemiläislähtöinen Tepa Lukkarinen on pitkän linjan musiikkialan ammattilainen. Kitaristi-laulaja Lukkarinen on muusikkouden lisäksi lauluntekijä, äänittäjä ja ääniteknikko. Kuusi pitkäsoittoa julkaisseen De Soto -yhtyeen nokkamiehenä hän on toiminut kolmen vuosikymmenen ajan. Rivikitaristina Tepa toimii kokoonpanoissa Arvid W. & Arabian Kuu ja Maya Paakkari & The Grand Men. Onpa kitarointiaan kuultu LUE LISÄÄ

PAUL BARRY – Blowin’ Like Hell – The William Clarke Story (Palmetto Publishing, 150 s.) William Clarke oli yksi 1980–90-lukujen luovimmista blueshuuliharpisteista. Hän opiskeli vanhempien mestareiden musiikkia, mutta ei lähtenyt kopioimaan näiden soittoa. Hän ei halunnut kuulostaa Little Walterilta vaan William Clarkelta. Ja tässä hän onnistui, ja ansaitsee vihdoinkin tarinansa kertomisen elämäkerran muodossa. Kirjoittaja Paul LUE LISÄÄ

THE WICKED LO-DOWN – Out Of Line (Gulf Coast) Nyt ollaan perusasioiden äärellä, sillä kuuntelussa on pitkästä aikaa puhdas bluesalbumi. Uuden Englannin osavaltiosta kotoisin oleva The Wicked Lo-Down tarjoilee meille Texas-bluesia. Musiikillisesti viisikko liikkuu jossain varhaisen ZZ Topin, Omar & The Howlersin ja Fabulous Thunderbirdsin laidunmailla. Olemme siis suhteellisen lähellä allekirjoittaneen mielimusiikkia. Tuore albumi on LUE LISÄÄ

OMAR COLEMAN – Strange Times (Color Red CRED-306) Omar Coleman (s. 1973) on yksi kiintoisimmista nuoremman polven Chicago-bluesartisteista. Colemanin juuret linkittyvät vahvasti hänen kotikaupunkiinsa ja sen blueselämään. Mies kumartaa musiikillisesti vanhojen mestarien suuntaan, mutta haluaa myös katsoa tulevaisuuteen yhdistelemällä blues-, soul- ja funk-vaikutteita rohkeasti toisiinsa. Chicagon länsipuolen kasvatin suurin esikuva on harpisti Junior Wells, jonka LUE LISÄÄ

JOHN CLIFTON – Too Much To Pay (Flower FCD 077) Kun on 40 vuotta veivannut bluesia ja siinä sivussa puhaltanut soundeja harpusta niin voi hyvällä syyllä sanoa miehen olevan pitkän linjan muusikko. Tässä tapauksessa siis bluusikko, bluesharpisti John Clifton. Kalifornian Fresnossa syntynyt John perusti 80-luvun lopussa veljensä Billin kanssa Chicago- ja West Coast -tyylisen MoFo LUE LISÄÄ

JAMES HARMAN – Didn’t We Have Some Fun Sometime (Electro-Fi 3465) James Harman (1946–2021) oli bluesharppulegenda, joka keikkaili kotimaassaan ja ympäri maailmaa, usein myös Suomessa. Levyjulkaisuja oli lukuisia, joista viimeisin on tämä postuumisti ilmestynyt tallenne. Pääarkkitehtina ja kanssasoittajana on Harmanin pitkäaikainen yhteistyökumppani, kitaristi Nathan James. Levyn nimi tulee tarinan mukaan Jamesin isän kuolinvuoteella lausumista viimeisistä LUE LISÄÄ

PASI MÄKELÄ – KooMaMaa (Meteorismo, digialbumi/C-kasetti) KooMaMaa on Spermbankers-kitaristi-laulajan Pasi Mäkelän kokeellinen kitaralevy, joka on saatavilla digitaalisena julkaisuna Bandcampissa sekä 50 kappaleen kasettijulkaisuna. Levyllä Mäkelä käsittelee kitaransa feedbackia ja efektejä performanssihengessä. Lopputulos on kiehtovan rujoa Noise-osastoa. Vertailukohtana mm. japanilaisbändi Boredoms tai Lou Reedin Metal Machine Music 1970-luvulta. Ystäväni kommentoi tunnelmiaan seuraavasti kasetin soidessa: ”Resupekka kaupoi LUE LISÄÄ

BALTIC BLUES BOOGALOO M/S Viking XPRS (Helsinki–Tallinna–Helsinki) 9.3.2024 Blues Newsin ja Viking Linen yhteistyönä järjestämät risteilyt ovat saaneet suuren suosion. Sabluunana jokaiselle tapahtumalle on ollut yhteinen kattoteema, joka vaihtuu aina uuteen. Tällä kertaa se oli blues, jota saimme nauttia kolmen erinomaisen sekä erityylisen bändin soittamana. Musiikkipuolesta vastasivat virolainen Cathouse Radio, pohjoismaista yhteistyötä edustava Knock-out Greg LUE LISÄÄ

THE COUNTRY DARK – Our Crimes 2007–2018 (Humu 033, LP) Kuopiosta kajahtaa! The Country Dark oli minulle yhtyeenä aivan vieras. Poppoon historiasta löytyy peräti neljä pitkäsoittoa ja tämä kokoelma on julkaistu vain vinyyli-älppärinä. Ryhmän tarina alkoi minimalistisen mutta äkkiväärän country-ratkaisun parissa. Matkan varrella nämä elementit ovat kuitenkin karisseet ja homma on taittunut aina vaan rokkaavampaan LUE LISÄÄ

ECHO RÄSÄNEN – Fine Bone Frame (Kaiku & Kieku KKCD23) Kitaristi-laulaja Erkki ”Echo” Räsänen on jo vuosikymmenien ajan vaikuttanut kotikaupunkinsa Joensuun musakuvioissa ja eri kokoonpanoissa. Laajemmalti hän on saanut nimeä kierrellessään baareja ja pubeja sekä bluesfestareita duona Hannu ”Cane” Vuorjoen kanssa. Echo ja Cane tunnetaan bluesiin ja muuhunkin juurimusiikkiin pieteetillä paneutuvaksi parivaljakoksi eri tyylejä ja LUE LISÄÄ

GRAND BLUES FESTIVAL Möysän Musaklubi, Lahti 6.4.2024 Keskeisen statuksensa kotimaisessa blueskeväässä jo 2000-luvun alussa vakiinnuttanut Lahden Blues Mafia ry:n Grand Blues -festivaali näytti uuden puheenjohtajansa Ismo Haaviston komennuksessa ja hellässä huomassa olevansa yhä maineensa veroinen laatutapahtuma, jonne kannattaa kevein mielin reissata vaikka kauempaakin. Napakkana yhden klubi-illan tilaisuutena kekkereiden toteuttaminen ei koidu aatteelliselle yhdistykselle työmäärällisesti tai LUE LISÄÄ

PAULI KALLIO / VILLE PIRINEN – Muddy Lee komentaa mojon hommiin (sarjakuva-albumi) (Suuri Kurpitsa) Sarjakuvasankari Muddy Lee Makkosen juurimusiikin täyteinen taival sai alkunsa Blues Newsin sivuilla vuonna 2007. Aikaisemmin Soundi-lehdessä seikkailleesta jazz-herätyksen kokeneesta veljestään Ornette Birks Makkosesta poiketen sinisäveliin hurahtanutta Muddya on opittu siitä lähtien seuraamaan säännöllisesti jokaisessa lehden numerossa – sekä toivottavasti vielä pitkään LUE LISÄÄ

CHRIS STAPLETON – Higher (Mercury 602455073204) Chris Stapleton on vajaan kymmenen vuoden aikana noussut USA:n country-taivaan kirkkaimpiin tähtiin. Palkintokaappi on täyttynyt erilaisista pysteistä, levyt myyvät komeasti ja isot, stadionluokkaa olevat keikkapaikat ovat järjestään loppuunmyytyjä. Sama ilmiö on konserttien suhteen ilmeisesti rantautumassa myös Eurooppaan. Ainakin miehen ensi syksynä tapahtuva lyhyt kiertue Britteinsaarille myytiin hetkessä loppuun. Stapletonin LUE LISÄÄ

CANNED HEAT – Finyl Vinyl (Ruf RUF 1309) Canned Heat on bändi, jonka ura on pitkä kuin nälkävuosi ja sen soittajien keski-ikä sen myötä luonnollisesti aika korkea. Yhtye perustettiin joulukuussa 1965 ja sen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi seuraavana vuonna. Nykykokonpanon muodostavat vuonna 1967 bändiin liittynyt rumpali Fito de la Parra, vuodesta 2008 mukana ollut laulaja-harpisti LUE LISÄÄ

JP SOARS – Brick By Brick (Little Village) Peräti kuusinkertainen Blues Music Awards -ehdokas JP Soars on ennestään tullut tutuksi varsinaisena monipuolisuusartistina. Monipuolisuus on tietysti valttia tällä uutukaisellakin, mutta mitään ei voi ajatukselle, että liidelläänkö tässä jo liian laveasti. Toisin sanoen, monituisten vaikutteiden sotkeminen vaikeuttaa jo kokonaisuuden hahmottumista. Tuoreena elementtinä hiipii mukaan rokimpia vaikutteita. Nimistyge LUE LISÄÄ

eri esittäjiä – Algo Salvaje Vol. 4 (Untamed 60s Beat And Garage Nuggets From Peru) (Munster MR 441) Munster-yhtiö on siirtynyt villiintynyttä 60-luvun kitaramusiikkia esittelevässä sarjassa kotimaastaan Espanjasta Etelä-Amerikan Peruun. Samalla touhu on vähintään pari alpakanpotkua levottomampaa kolmeen edellisosaan verrattuna. Niin kuin Los York’sin (mukana täälläkin hyvällä Abrazame-raidalla) esikoisalbumia arvioidessani kerroin, perulaiseen beatiin ja sicodelicoon LUE LISÄÄ

JOHN PRIMER & BOB CORRITORE – Crawlin’ Kingsnake (SWMAF 27) John Primerin ja tuottaja-huuliharpisti Bob Corritoren uunituore ”Crawlin’ Kingsnake” -CD on parivaljakon neljäs kimppapitkäsoitto. Edellinen, Corritoren omalla levymerkillä eli juuri tällä Southwest Musical Arts Foundationilla julkaistu ”Gypsy Woman Told Me” on vuodelta 2020, kun taas heidän kaksi ensimmäistä yhteistä kiekkoaan ilmestyivät sittemmin lopettaneella Delta Groove LUE LISÄÄ

TRES PISTOLEROS e DOÑA KAY – Setup For Disaster / Jaded Like Me (omakustanne, CD-single) Näin digiaikana kun lähes kaikki musiikki julkaistaan bittivirtana, oli kyse sitten pitkäsoitosta, sen maistiaisista tai muista pikkulevyistä, on ihan mukavaa saada oikea levy kuunteluun. Vaikka kyseessä on CD-sinkku niin silti. Pari vuotta sitten haastattelussa Tres Pistoleros sanoi olevansa kolmimiehinen trio. LUE LISÄÄ

WALTER TROUT – Broken (Provogue PRD 77232) ”Olen aina halunnut kirjoittaa positiivisia lauluja, mutta eipä tästäkään albumista aivan sellainen tullut”. Veteraanikitaristi Walter Troutin, 72, sarkastinen luonnehdinta uudesta levystään pitää paikkansa. Trout tekee biisejä 1960-luvun eetoksella. Sävelmissä pitää olla aitoa sisältöä ja sanomaa. Laulujen tulee antaa kuulijalle ajattelemisen aihetta. Troutin musiikillinen tuotanto sai aivan uutta syvyyttä LUE LISÄÄ

MIKE ZITO – Life Is Hard (Gulf Coast) Elämä on kovaa, ja sitten kuolee. Jos blues on tehty surusta ja kaipauksesta, niin totisesti tämä on blueslevy! Mike Ziton vaimo Laura sai vakavan syöpädiagnoosin kesällä 2022. Vuotta myöhemmin hän kuoli. Nyt Zito purkaa syvimpiä tuntojaan menetyksestä tällä levyllä. ”Life Is Hard” on siis syystä äärimmäisen henkilökohtainen LUE LISÄÄ

MEL BROWN – Chicken Fat (Impulse!/Third Man A-9152, LP) Mel Brownin (1939–2009) debyyttialbumin kannessa lukee “An Impulse Discovery”. Melkoisena ”löytönä” tuolloin 27-vuotiasta kitaristia voidaankin pitää. Miehellä tosin oli jo tuolloin takanaan rutkasti aiempaa soittokokemusta useiden kovien nimien seurassa. Vaikka vuosikymmenen pituinen pesti Bobby ”Blue” Blandin kitaristina oli vielä muutaman vuoden päässä, niin noihin ensijulkaisunsa aikoihin LUE LISÄÄ

JUURILLA-KLUBI: ROOTY TOOT TOOT BAND & HELGE TALLQVIST Kanneltalo, Helsinki 11.3.2024 Kanneltalon Juurilla-klubin kevät alkoi maittavasti maanantaina 11.3. Rooty Toot Toot Bandin (Juki Välipakka – laulu, kitara, trumpetti, Tommi Lievemaa – kitara, Antti Ikola – koskettimet, Sirpa Suomalainen – saksofoni, Lasse Sirkko – basso, Kepa Kettunen – rummut) ja vierailevan tähden, harpisti Helge Tallqvistin keikalla. LUE LISÄÄ

LADYBUG ROCK’N’ROLL WEEKENDER Sport & Spa Hotel Vesileppis, Leppävirta 2.–3.2.2024 Ensimmäisen kerran talvella 2010 järjestetty Ladybug Rock’n’Roll Weekender Leppävirran Vesileppiksessä on rockabillyn, bluesin, rhythm & bluesin, rock’n’rollin ja kantrinkin ystävien vakituinen kohtauspaikka. Niin tänäkin vuonna, sillä bändikattaus oli laaja ja laadukas, oheisohjelma kiintoisaa ja kylpylän palvelut vireessä. Perjantain avauksen suoritti viimevuotiseen tapaan tyylillä Sherwood Tigers. LUE LISÄÄ

GHALIA VOLT – Shout Sister Shout! (Ruf RUF 1308) Belgia on valtio, joka tunnetaan hyvän suklaan ja oluen kotimaana. Musiikkipuolelta tunnetuimmat ovat todennäköisesti laulaja-lauluntekijä Jacques Brel ja jazzmuusikko Toots Thielemans sekä tietenkin yksi nykybluesin valovoimaisimmista naisartisteista, laulaja-kitaristi Ghalia Volt. Hänen aiemmat julkaisunsa ovat olleet hyviä, ja aina kun uusi levy on ilmestynyt, se on ollut LUE LISÄÄ

GTR-TOUR 2024 Utopia Club, Turku 22.3.2024 Muutaman “pakollisen” huilausvuoden jälkeen GTR-Tour lähti taas tien päälle. Kyseessä oli jo 18. kerta, kun kiertue käynnistyi. Idean isän, Jartse Tuomisen lisäksi mukana olivat GTR-konkari Dave Lindholm ja entinen W.A.S.P.-kitaristi, turkulaistunut Douglas Blair. Taustabändin muodostivat kosketinsoittaja Timo Pratskin, rumpali Rami Eskelinen ja basisti Jari Heino. Ensimmäisenä esiintymisvuoron sai Dave LUE LISÄÄ

ERIC SARDINAS – Midnight Junction (Ear Music 0218375EMU) Slidekitaristeista kaikista rankin on ehdottomasti Eric Sardinas. Muutaman Big Motor -bändin kanssa tehdyn kiekon ja pienen hengähdystauon jälkeen hän on tehnyt musiikkia omalla nimellään. Tämä on sen verran rankkaa kamaa, että tässä ei todellakaan jarrutella, neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan. Kun Sonny Landreth maalailee kauniisti, Elmore James LUE LISÄÄ