Kategoria: Arkisto

HONEY B & T-BONES – Buzzing! Vol. 2 (Emsalö Music/Kennostot-22-2) Juhlalevyprojektinsa toisella kahdeksan raidan laajuisella minialbumikokonaisuudella Honey B & T-Bones tarraa edellisen nostalgia-tripin jatkeeksi kunnon puristusotteella kiinni nykyhetkestä, mutta sille itselleen ominaisin voimakeinoin. Sanomaltaan orkesteri haluaa nyt myös ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin teemoihin jopa aiempaa herkemmin. Äänimaailmallisesti ryhmä täydentää ”Time Was” -kiekollaan jalostunutta suuntaa, LUE LISÄÄ

JIM PEMBROKE, RICK CHAFEN – Just My Situation – Muistelmat (Like, 2022, suom. Esa Kuloniemi, 272 s.) Tämä vuosi on jo esitellyt minulle mukavaa retromuisteloa kirjoissa Bändilaboratorio ja Manserock. Trilogia täydentyy tällä Jim Pembroken (1946–2021) biografialla. Jimin historia on hyvin tallennettu Wigwam-opukseen (2018 tuli jopa uudistettu painos) sekä Svartin erilaisten uusintajulkaisujen esseelehtisiin Blues Sectionin ensialbumista LUE LISÄÄ

BOB CORRITORE & FRIENDS – You Shocked Me (VizzTone/SWMAF 21) Bob Corritoren levyjulkaisujen lukumäärässä en enää pysy laskuissa. Luulenpa, että huuliharppumestari ei itsekään muista ulkoa, kuinka monen ystävän taustoittajana hän on vuosien varrella toiminut. Ja paino sanalla taustoittaja, sillä hän on tiimipelaaja, joka antaa muille tilaa ottaa paikka valokeilassa, vaikka on joka kerta olennainen osa LUE LISÄÄ

FRANCINE – Rumble At Club 16 – Radiomafia Live 1991 (Bluelight BLR 332272) Hyvässä nousukiidossa ollut neobilly-yhtye Francine oli selvästi herättänyt kiinnostusta myös valtakunnallisella tasolla sen tullessa kiinnitetyksi 6. syyskuuta 1991 Yleisradion suoraan kansalliseen SF-Live -livelähetykseen yhdessä jo kokeneemman autenttisen countrybillytyylin edustajan Hal Peters Trion rinnalle. Tapahtumapaikaksi oli valikoitunut lahtelaiskokoonpanon kotikaupungissa osoitteessa Hämeenkatu 16 sijainnut LUE LISÄÄ

THE LAZYTRAINS – The Lazytrains (omakustanne) Nykyään tuntuu, että lähes jokaisen levyarvion yhteyteen pitää näppäillä maininta, että tämä pumppu on osallistunut European Bues Challengeen, ”blues-Euroviisuihin”. Näin siis tälläkin kertaa, nelikko on ollut mukana edustamassa kotimaataan Kreikkaa. Maria Ioannidovilla on vahva persoonallinen ääni, jota hän myös uskaltaa käyttää. Peter Kovtrobis toimii kitaristina, Lefteris Katsas basistina ja LUE LISÄÄ

KALLE LAE & ORCHESTRA OF BLUEZZ – Deep In The Blues (omakustanne) Joidenkin muusikoiden kaikkein tunnetuimmat tallennukset ovat sellaisia, mitkä eivät ole heille lainkaan tyypillisiä. Esimerkiksi Jukka Tolosen ylivoimaisesti eniten toistettu ja aika harvojen tietämä soitto-osuus on Rauli Somerjoen Paratiisin pitkänpuoleinen kitarasoolo. Dannyn ja Armin 70-luvun lopun hitti Tahdon olla sulle hellä on monille tuttu, LUE LISÄÄ

JARRING – X-Smooder (Jarrulevyt JAR-006) Jarring on kuollut, eläköön Jarring! Okei-okei, täsmennetään vähän. Jatsiyhtye Jarring riutui lukemattomien muiden tavoin Coronan kurimuksessa, kun keikat hupenivat. Lisäksi useampi bändin jäsenistä vaihtoi asuinpaikkakuntaa. Tenkka poo -vaiheen kautta touhu starttasi uudelleen ja aiemmin viisijäseninen pumppu kutistui kolmijäseniseksi. Kaiken keskiössä on edelleen baritosaksofonia puhkuva Jari Pulsa, pystybassoa paukuttaa Hannu Raudaskoski LUE LISÄÄ

ERJA LYYTINEN – Waiting For The Daylight (Tuohi/Bluesland Productions THC-016/THC-016LP) Vaikka digiyhteiskunta onkin monien mielestä jo ajanut ohi ja yli vanhojen kunnon albumilista-aikojen, voi Erja Lyytisen uusimman pitkäsoiton nousua maan viralliseen fyysisten levyjen Top3:een pitää yhä historiallisena saavutuksena. Statistiikan kannalta vastaavaa temppua eivät muut selkeästi blues-otsakkeen alle sijoittuvat suomalaissolistit tai -yhtyeet ole onnistuneet tekemään, pois LUE LISÄÄ

RELAXTRIO – Payback Time (Jungle TCB-9191LP/CD) Tätä kirjoittaessa juuri Warner/Mökkitie -yhtiöiden kanssa sooloartistina levytyssopimuksen signeeranneen RelaxTrion solistin ja kontrabasistin Linda Teräsen määrätietoista artistista kasvua on ollut ilo seurata. Neljännellä Jungle-merkin pitkäsoitollaan vuosikymmenet yhdessä modernia rockabillymaailmaa valloittanut raumalaiskokoonpano on kuitenkin yhä liikkeellä vahvana pyhänä kolminaisuutena. Ryhmän kaikilla jäsenillä on ollut keskeinen roolinsa levynteossa ja heistä jokainen LUE LISÄÄ

THE BOPCATS – Cruisin’ With… (Talsti Ee-Dee EDCD 2224) Iso kone kehrää kuin tyytyväinen kissa konepellin alla ja BopCatsin kollit (Kai Uusitalo, Ari Eerola ja Aki Savolainen) kutsuvat meitä kruisingille. Mikäpä siinä, pitää muistaa myös turvavyö. Kotimaista rock and roll -sceneä vuosikaudet rikastuttanut ja riemastuttanut Bopcats-kolmikko on täällä taas. Ja pitää jo startissa sanoa, että LUE LISÄÄ

MUD MORGANFIELD – Portrait (Delmark DE 876) Muddy Watersin vanhin jälkeläinen Mud Morganfield on todella ”isänsä” poika, mitä tulee hänen esittämäänsä musiikkiin. Tämä miehen uusin, 11. marraskuuta 2022 ilmestynyt remasteroitu kokoelma ”Portrait” on siitä oiva osoitus. Levyn aloituskappale, nykysoulgospel Praise Him pelästytti, eihän vaan, ei kai, tätäkö se on? Mutta sitten muuttui tahti lauteilla ja LUE LISÄÄ

ELLI MAPLE & ISMO LAAKSO VOODOO EXPLOSION (Plastic Passion PVC116) Juurimusiikillisilla viheriöillä ennen kaikkea turkulaisen Shoebox Revuen solistina kiitosta kerännyt Elli Maple (Elina Railamaa) tunnetaan vahvaäänisenä ja erityislaatuisella esiintymiskapasiteetilla varustettuna artistina, jonka työkenttään on kuulunut myös musikaalitoimeksiantoja sekä muita vapaamuotoisempia estradivirityksiä. Eräs niistä oli hänen syksyllä 2017 yhdessä Ismo Laakson, teatteri- ja musiikkielämässä 1980-luvulta lähtien LUE LISÄÄ

EARL HOOKER – Ride Hooker Ride: The Electrifying Blues Guitar Of… (Jasmine JASMCD 3219) Vuosi 1962 oli käänteentekevä ”eräälle historian epäonnekkaimmalle bluesmiehelle”, vaikka hän itse sitä tuskin ennättikään touhun tiimellyksessä täysin tiedostaa. Tuberkuloosiin vain 40 vuoden iässä huhtikuussa 1970 menehtynyt ja sairauksien kanssa läpi aikuisikänsä tuskaillut kitaristi oli tuolloin Chess-yhtiön kirjoilla esitellyt laajemmalle yleisölle Blue LUE LISÄÄ

STYDI WIGWAM-PLÄJÄYS! Wigwam-uusintajulkaisut lähitarkastelussa Parempi viettää talvi wigwamissa kuin taivasalla, sanoisi varmaan vanha intiaanikin. Mutta nyt ei ole kyse perinteisestä intiaaniasumuksesta, vaan siitä, että tänä loppuvuonna meitä Wigwam-yhtyeen diggareita on hemmoteltu (ja lompakkoa kuritettu) melkoisella kasalla harvinaisia julkaisuja. Kun tätä vuorta ryhtyy purkamaan, on se ehkä loogista aloittaa kronologisesti. WIGWAM – Live At Natsa 1971 LUE LISÄÄ

VILLE LEPPÄNEN & KÄYTETYT MIEHET – Mekastustie (Emsalö Music EMCD038) Ville Leppänen (Keystone Cops, Lena & The Slide Brothers, Micke & Lefty, Micke Björklöf & BlueStrip jne.) ei kohtuuttoman usein uutta soolomateriaalia levytä, mutta kun hän niin tekee, tapahtuu asioita isolla A:lla. Ja kuten otsikko kuuluu, silloin ilman muuta mekastetaan – nyt siis hänen urallaan LUE LISÄÄ

MEMPHIS SLIM – Live 1964 (RnB RANDB 070) Vuonna 1964 John L. Chatmanin alias Memphis Slimin (1915–88) elämä oli hyvällä mallilla. Hän oli pari vuotta aikaisemmin muuttanut pysyvästi Pariisiin, ollut mukana kahdella ensimmäisellä AFBF-kiertueella sekä tehnyt suuren määrän erilaisia levytyksiä. Ja jos keikkarintamalla oli joskus pieniä taukoja, elatuksesta pitivät huolen hänen nimiinsä merkityn suurklassikon Everyday LUE LISÄÄ

JAMES HARMAN BAND – Sparks Flying: Live In 1992 (JSP JSP3023) ”Alabama, Alabama”, lauloi aikanaan J.B. Lenoir. Kappale liittyy kiinteästi Alabaman Annistoniin, ei kuitenkaan James Gary Harmanin (1946–2021) syntymäkaupunkina, vaan Civil Rights Movement -tapahtumien äitienpäivänä 1961, kun bussilastillinen kansalaisoikeuksien puolustajia joutui hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjät puhkoivat bussin renkaat ja siten estivät sen etenemisen, sekä heittivät sinne LUE LISÄÄ

JARI P. HAVIA – Liverpoolista kajahtaa Merseybeat! (Tallinna-kustannus Oy, ISBN 9789525293708, 336 s.) Niinpä tietysti, aivan kuin täkäläisestä musiikkitietokirjallisuudesta olisi jotain olennaista vielä puuttunutkin! Mikäli ehtymättömäksi luonnonvaraksi havaitut Beatles-historiikit jätetään pois laskuista, ei Liverpoolin, tuon brittiläisen populaarihistoriankerronnan kannalta lähtökohtaisesti mehukkaimman maantieteellisen kolkan runsaankirjavasta yhtyekannasta ole aiemmin laadittu ainuttakaan omaa opustaan suomeksi. Syytä näet olisi kyllä LUE LISÄÄ

THE MILK MEN – Spin The Bottle (MMR0922) Dr Feelgood oli todella kova bändi aikoinaan. Itse kuuluin pitkään niihin, joiden mielestä elämää ei ollut Wilkon lähdön jälkeen. Sittemmin olen löysännyt vyötäni ja oppinut ymmärtämään myös bändin myöhempien aikojen levyjä, mutta Brillon poismenon jälkeisille kokoonpanoille tai levyille en ole aikaani viitsinyt tuhlata. Dr Feelgood toimikoon aasinsiltana LUE LISÄÄ

JOEY J. SAYE – World Of Trouble (omakustanne) Reilun varttitunnin kestävällä 5-raitaisella mini-CD:llä esiintyvä Joye J. Saye on todennäköisesti minun lisäkseni kaikille muillekin ennestään tuntematon artisti. Tai ainakin oli siihen asti, kunnes kitaristi-laulajasta julkaistiin (maineeltaan) kokoonsa nähden iso 6-sivuinen artikkeli maailman parhaan blueslehden, Living Bluesin vuoden 2022 ykkösnumerossa. Ensi kesänä pyöreät 30 vuotta täyttävä Saye LUE LISÄÄ

FRANCK GOLDWASSER – Can’t Raise Me! (Continental Blue Heaven CBHCD 2020) Niin oudolta kuin se kuulostaakin niin Pariisissa 1960 syntyneeltä Franck Goldwasserilta eli Paris Slimiltä ei löydy yhtään aikaisempaa arvostelua lehdestämme. Korjataan asia nyt tällä ”uutuudella”, jonka Goldwasser on omistanut hyvälle ystävälleen Phillip Walkerille (1937-2010). Levy on toki äänitetty jo 2011 Hollannissa tukenaan eurooppalais-amerikkalainen allstars-yhtye, LUE LISÄÄ

BILLY BOY ARNOLD, KIM FIELD – The Blues Dream of Billy Boy Arnold (The University of Chicago Press, sarjassa Chicago visions and revisions, 2021, 13 + 287 s.) Pitkästä aikaa on ilmestynyt Chicagon sodanjälkeistä bluesia ja laajemminkin bluesia käsittelevä teos, joka kiehtoo minua poikkeuksellisen monipuolisella otteellaan, nimittäin Chicagon musiikkielämää 1940-luvulta 2020-luvulle bluesin pääkaupungin sisäpiiriläisen ja LUE LISÄÄ

PETRI LAHTI – Kirka – Hetki lyö (Readme.fi, ISBN 9789523734357, 344 s.) SAULI MIETTINEN – Muska (Like, ISBN 9789511419389, 375 s.) Laulava Babitzinin perhe on säilyttänyt erityispaikkansa kotimaisessa pop-yhteisössä uriaan yhä jatkavien Muskan, Ykän ja Annan voimin. Kovakantisten muodossa klaanin edustajista on ennen kuluvaa vuotta saatu ammentaa tietoutta ainoastaan Kirill Babitzinista (1950–2007), jonka yhdessä Raila LUE LISÄÄ

RORY GALLAGHER – Deuce (50th Anniversary Edition) (Polydor 4554204) Joulu tuli tänä vuonna aikaisin, kun syyskuun alussa päivänvalon näki Rory Gallagherin nimettömän debyyttialbumin juhlajulkaisu. Ikonisen levyn ilmestymisestä tuli syksyllä kuluneeksi 50 vuotta ja sitä juhlistamaan julkaistiin hulppea uusintapainos. Näin kirjoitin about vuosi sitten ja samanlaisissa tunnelmissa ollaan tälläkin kertaa, kun Gallagherin kakkosalbumi “Deuce” on saanut LUE LISÄÄ

THE BARNSHAKERS – Standing Room Only (Goofin’ GREP 242, 7″ EP/CD-EP) Vasta tuokio sittenhän he pumppunsa perustivat, ei siitä mitenkään voi olla kulunut kolmeakymmentä vuotta! Näin kuitenkin kalenterimerkinnät vahvistavat. Vappuna 1992 ensimmäistä kertaa liveyleisön edessä näyttäytyneen The Barnshakers -yhtyeen jäsenet solistinsa Vesa Haajan johdolla malttoivat ylläpitää kiitettävän vilkasta levyjulkaisutahtia vielä 2000-luvun alkupuolelle saakka, mutta liekö LUE LISÄÄ

TRES PISTOLEROS – You Feel Lucky (omakustanne, CD-EP) Turkulainen Tres Pistoleros on julkaissut toisen levynsä. Nyt vuorossa on neljän biisin EP CD-muodossa. Mukana ovat samat kokkausaineet kuin edelliselläkin julkaisulla, mutta miksi toimivaa reseptiä pitäisi edes mennä muuttamaan? Pientä hienosäätöä aina kannattaa tehdä ja tällä kertaa lisämausteesta vastaa Markku Salmisen soittama saksofoni. Sävellykset ovat omia ja LUE LISÄÄ

BUDDY GUY – The Blues Don’t Lie (Silvertone 19658-73152-1 [2-LP]/2 [CD]) Buddy Guyn tapaus on monelta kantilta katsottuna kiintoisa. Chicago-bluesin rivimies ja eräänlainen kakkosportaan työmyyrä paiski vuosikaudet hommia itseään sädehtivimpien alan suuruuksien kanssa, mutta oma jo 1950-luvulla käynnistynyt levytysura takkuili välillä pahastikin, paperilla hyviltä näyttäneistä sopimuksista huolimatta. Varsinaiseen blues-mainstreamiin hänet korottivat 1990-luvulla ilmestyneet, Billboard-listoille sekä LUE LISÄÄ

PAUL OSCHER – Rough Stuff (Coolstreme) Jo kolmas vuosi menossa koronan kurimuksessa, eikä loppua näy. Siitä on kärsinyt niin rikas, köyhä, duunari kuin muusikkokin. Viime vuonna suru-uutisiin saatiin lisätä meille niin rakas ja läheinen harpisti Paul Oscher, hänen menehtyessään koronan jälkitauteihin vain muutamaa viikkoa 74-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Bluesiin erikoistunut North Juke Promotions oli buukannut Paul Oscherin LUE LISÄÄ

EDDIE KIRKLAND – I’ll Move You Baby: Bluesin’ In Detroit 1950–1961 (Jasmine JASMCD 3189) Jamaikan Kingstonissa 1923 syntyneen ja sieltä New Orleansin kautta Alabamaan polven korkuisena muuttaneen Eddie Kirklandin viittoi muusikon tielle etelän yletön musiikkitarjonta. 1930- ja 1940-lukujen kisällijakson kuitenkin katkaisi komennus toiseen maailmansotaan, jonka jälkeen nuori artisti oli valmis yrittämään uudelleen Detroitista käsin. Päivät LUE LISÄÄ

PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS – At Marvin Bay (Triola JLCD 72) Ehkei tällä matikkapäällä kannata enää edes yrittää ynnätä, kuinka mones albumijulkaisu kiihkotahdilla musiikkia äänilevyille työstävän Pekka Tiilikainen & Beatmakersin uusin ruotsalaismerkin tuote mahtaa jo olla. Studiokiireiseltä kokoonpanolta on joka tapauksessa vuoden 2022 kuluessa jo ilmestynyt kaksi 10-tuumaista EP-levyä sekä Hurriganesille kunniaa tekevä CD-single Ganes, LUE LISÄÄ

TRE’ & THE BLUE KNIGHTS – Back To The Future (Wolf 120.842) Itävaltalaisen Wolf-levymerkin tuoreen julkaisun pääartisti on tummaihoinen ja energisen oloinen laulaja-kitaristi, joka käyttää pelkästään taiteilijanimeä Tre’. Mikään uusi tulokas hän ei ole, koska jo 1980-luvulla hän soitti useita vuosia isänsä L.V. Banksin (1932–2011) yhtyeessä ja koska aiemmin häneltä on ilmestynyt ainakin kolme CD:tä. LUE LISÄÄ

EDDIE C. CAMPBELL – Baddest Cat On The Block (JSP JSP3021) Vuonna 1984 syksyllä Eddie C. Campbell ajautui Lontooseen jengirikollisuuden ja virkavallan ajamana, löytäen tiensä JSP-levy-yhtiön John Stedmanin luokse. Yhden päivän sessioissa syntyi kaksi äänitystä: Lowell Fulsonin ”Think Twice Before You Speak” ja Eddie C. Campbellin ”Baddest Cat On The Block”. Tuolloin BTW-studiolla toimi bändinä LUE LISÄÄ

RONNIE HAWKINS & THE HAWKS – Red Hot Rockin’ With… (Bear Family BAF14027, 10” LP + bonus-CD) Rock’n’roll-kosmos menetti toukokuussa 2022 yhden jäljittelemättömimmistä kansallisaarteistaan Ronnie Hawkinsin siirryttyä ajasta ikuisuuteen 87-vuotiaana. Arkansasissa syntynyt laulaja varttui nopeasti, ryhtyi soittamaan bändissä 17-vuotiaana, pyöritti jo alaikäisenä omia paikallisia pikkuklubejaan, hoiti kunnialla armeijavelvoitteensa – ja sai tämän jälkeen sekä taitojensa LUE LISÄÄ

JARI KORKKI – Manserock jäi soimaan (Docendo, 2022, 272 s.) Jääkö Manserock soimaan? Tätä kirjoittaessa lööpit raikuvat Paten päättävän Popedan päivät. 45 vuotta baanalla lienee kuitenkin riittävästi sisukkaasti manserockin perinnön ylläpitämistä – ja Jari Korkin kauan odotettu kronikka aiheesta on sopiva tarina jälkipolville jätettäväksi. Työ jäi Korkille, kun Waldemar ja kumppanit eivät uskaltaneet/kerinneet hommaan lähteä. LUE LISÄÄ

TUOMARI NURMIO (ALIAS JUDGE BONE) & KNUCKLEBONE OSCAR – Believe It Or Not (Stupido TWINLP262/TWINCD262) Paul Anka -lainalla käynnistyvä levy ei voi olla läpeensä pahojen ihmisten tekosia. Syntiinlankeemuksen tieltä pysyttelevät siten – joskin kulkureitin laitoja hieman kolistellen – loitolla myös New Orleansin rhythm’n’blues-rytmiikkaan puetun Adam And Even eli Pirkko Mannolan Mistä rakkaus alkoi -rallatuksen kääntäneet LUE LISÄÄ

JARMO NIKKU – Landmarks (Emsalö Music EMCD036) Jarmo Nikun kakkossooloalbumi on jatkoa parin vuoden takaiselle “Line By Linelle”. Taustajoukoissa ovat samat soittajat kuin viimeksikin: Topi Kurki rummuissa, Jari Heino bassossa, Jari “Heinä” Nieminen kitarassa ja uutena soittajana mukaan liittynyt Timo Pratskin kosketinsoittimissa. Kappaleiden nimissä on vastaavanlaista sanaleikkiä kuin esikoisalbumillakin. Esimerkiksi F & L on viittaus LUE LISÄÄ

ROCKIN’ PARADOX – Let’s Happy Rock And Roll (Moondog Music MOONCD2201) Olen vähän jälkijunassa, kun onnittelen Paradoxeja heidän kaksikymppistensä johdosta. Sitä samaa juhlistaa tämä parilla vuodella myöhääntynyt albumi, joka liputtaa myös kitaristi Harri Urjalan 60-vuotismerkkipaalua. Covid-tauti sekoitti pakkaa täälläkin ja albumin julkaisi eri vaiheiden jälkeen uusi kotimainen Moondog Music -labeli. Piakkoin ilmaantuva älppäri tulee olemaan LUE LISÄÄ

JOEY DEE & THE STARLITERS – On The Dancefloor With… (Bear Family BCD17547) Kotimaisissa rock-historiakatsauksissa vuoden 1963 Helsingin keikkavisiittinsä johdosta usein mainituksi tuleva Joey Dee yhdistyy helposti jättihittiinsä Peppermint Twist, mutta kantakeikkapaikkansa New Yorkin Peppermint Loungen maailmalle 1960-luvun alussa esitellyt New Jerseyn kasvatti (s. 1937) sai urallaan aikaiseksi paljon muutakin. Levy-yhtiölleen Roulette Recordsille hän tarkoitti LUE LISÄÄ

THE BLUES BAND – So Long (Repertoire REPUK 1371) Tätä elokuussa kirjoittaessani englantilaisen Blues Bandin jäähyväiskiertue, mikä alkoi jo vuoden -21 keväällä, on yhä käynnissä, vaikkakin taitaa olla jo loppuvaiheissaan. Myös yhtyeen odotettu ja viimeiseksi mainittu levyuutuus on jo jonkin aikaa ollut saatavilla ja on saanut osallensa joitakin varsin myönteisiä arvioita. Pelkästään ulkonaisesti tarkastellen tämä LUE LISÄÄ

BO DIDDLEY – Rocks (Bear Family BCD 17551) Blizkrieg! Sakemannit hyökkäävät taas raivolla, mutta eivät enää marssimusiikin vaan rock’n’rollin tahdissa. Nyt hyökkäystä johtaa itse viidakkorytmin valtias, iso ja paha Bo Diddley! Taisi mennä aloitus taas vähän överiksi, mutta niin menee tämä levykin. Saksalainen Bear Family -yhtiö jatkaa maineikasta ”Rocks”-sarjaansa rock-musiikin pioneereihin kuuluvan Bo Diddleyn koosteella. LUE LISÄÄ

SCOTT BILLINGTON – Making Tracks (University Press Of Mississippi, 321 s.) Törmäsin Scott Billingtonin nimeen ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa. Todennäköisesti se jäi mieleeni joko Johnny Adamsin tai Irma Thomasin vinyylin takakannesta. Sen jälkeen opin tuntemaan, että Billingtonin nimi tuottajan paikalla on laadun tae. Hän teki uransa Rounder-merkin palveluksessa vuosina 1976–2017. Aluksi hän teki yhtiölle sekalaisia LUE LISÄÄ

JAAKKO LÖYTTY – Blues Taivaan Portilla (Eclipse Music ECD 2020104) Suomi-gospelin ”modernin ajanlaskun” pioneereihin ja keskeisimpiin vaikuttajiin lukeutuva kitaristi-laulaja-huuliharpisti Jaakko Löytty (s. 1955) on tehnyt huomionarvoista työtä myös bluesin parissa. Silti vaikuttaa siltä kuin hänen tämä puolensa olisi valitettavan usein päässyt harrastajakunnalta unohtumaan – ainakin mikäli tunnettuutta roots-saralla vertaillaan hänen Mikko- ja Sakari-veljiinsä. Väliinputoajan asemasta LUE LISÄÄ

THE PHANTOM BLUES BAND – Blues For Breakfast (Little Village Foundation LVF 1047) Phantom Blues Bandillä pyyhki alusta pitäen hyvin. 1990-luvulla se avitti Taj Mahalia voittamaan kaksi Grammyä ja jatkoi artistin taustavoimissa vielä senkin jälkeen, kun ryhmä oli hoksannut pystyvänsä tekemään laadukasta levytystuotantoa myös omillaan. Ja mikseivät olisikaan huomanneet, konklaavin basisti-laulaja Larry Fulcher oli kerännyt LUE LISÄÄ

GA-20 – Crackdown (Karma Chief KCR-12007) GA-20:n lennokas loikka kansainväliseen populaariliigaan jopa kaukana Suomessa Hound Dog Taylorin ja Houserockersin tuotannon jäljitelmäversiointeja tekemällä on ollut yksi kuluvan vuosikymmenen huikeimmista brändäyssuorituksista. PR-oivallus, jollainen tuskin olisi edes käynyt monen muun mielessä, on kuitenkin vain osa totuutta tämän kiehtovan bostonilaistrion näyttävän esiinmarssin taustalla. Yhtyeen lainapitoinen ”Lonely Soul” -esikoisalbumi vuodelta LUE LISÄÄ

HOUND DOG TAYLOR & THE HOUSEROCKERS WITH BREWER PHILLIPS – Tearing The Roof Off (JSP 2505, 2-CD) Moni varmaan hieraisee silmiään ja toteaa, ettei tiennyt näistä levytyksistä mitään. JSP-merkki on uudelleenmasteroinut vanhoja vinyylijulkaisujaan ja nauhojaan. Chicagon South Sidessa sijainneen Hound Dog Taylorin ja muiden paikallisten kuten Magic Slimin suosikkiklubin 1960- ja 1970-lukujen liveäänitykset ovat vaatineet LUE LISÄÄ

MANNY FIZZOTTI – Nobody Understands (RockHattle Music RM038) Lontoossa tätä nykyä viihtyvä italialaissyntyinen Manny Fizzotti on noussut asuinkaupunkinsa ja samalla laajemmankin eurooppalaisen bluesheimon tietoisuuteen sessiokitaristina, mutta 1980-luvulla käynnistynyt ura on myös poikinut useita sooloalbumeja sekä johtanut syventäviin musiikkiopintoihin Yhdysvalloissa. Ammattilaisurallaan Fizzotti on tehnyt lisäksi musiikkia blueskarsinan ulkopuolella. Omillaan hän taitaa kuitenkin olla juuri ”sen itsensä” LUE LISÄÄ

HONEY B & T-BONES – Buzzing! 40th Anniversary Album (Emsalö Music/Kennostot-22-1) Tasavuosistaan perinteiseen tapaan bailutuulelle intoutuva Honey B & T-Bones on ottanut tämänkertaiseksi missiokseen aiemmin levyttämänsä tuotannon päivitystehtävät. Kiertueillaanhan tämä nuorekas nelikymppinen on läpi pitkän taipaleensa jo osoittanut, ettei suositunkaan studioaikaansaannoksen tarvitse aina keikoilla liipata välttämättä edes läheltä sitä, miltä kappale on alkujaan kuulostanut. Kekseliäät LUE LISÄÄ

TURBINOS – Turbinos (Humble House CD58) Pääkaupunkiseudulta käsin operoiva Turbinos-yhtye koostuu neljästä pitkän linjan roots-muusikosta. Joukkion laulusolisti ja harpisti on Juha Kartano, Ykä Putkinen soittelee kitaraa ja muitakin kielisoittimia, matalia ääniä tuo ilmoille basisti ynnä tuuban töräyttelijä Tema Lampinen ja perkussionistina toimii Juha Takanen. Bändillä on myös joitakin täydennysvoimia, kuten kosketinsoittaja Hannu Pikkarainen ja kitaristi LUE LISÄÄ

BOB MARGOLIN & BOB CORRITORE – So Far (VizzTone VT SRR-06) Bob Corritore tapasi tai oikeastaan näki ja kuuli Bob Margolinia ensi kerran 1974 tämän esiintyessä Muddy Watersin yhtyeen kanssa ensiksi mainitun high schoolissa Chicagossa. Juteltuaan keikan jälkeen kaverukset huomasivat nopeasti molempien jakavan samat ambitiot bluesin, erityisesti 30–50-lukujen Chicagon kulta-ajan suhteen. Vaikka Margolin ja Corritore LUE LISÄÄ

ESA PETHMAN – The Flame / Like Steel (We Jazz WJ075001, 7” single) Tätä nykyä 84-vuotias Esa Pethman on kuulunut maamme jazz-ammattilaisten kärkirintamaan vuonna 1963 käynnistyneen levytysuransa starttihetkistä lukien. Saksofonisti-huilisti, orkesterinjohtaja ja säveltäjä tunnetaan kuitenkin myös muunlaisen musiikin konkarina, jonka elämäntyötä värittävät ajoittaiset visiitit niin popin kuin klassisen musiikin ja oopperankin äärellä. Pethmanin maine kiiri LUE LISÄÄ

JANNE SALMI – Jussi Syren: Musiikkimies (Partuuna, ISBN 9789526977386, 236 s.) Juurimusiikin parissa 1970-luvulta lähtien kiinteästi huseerannut Jussi Syren liittyy viisi aikaisempaa tietokirjaa kirjoittaneen Janne Salmen toimituksellisessa yhteistyössä niiden harvojen kotimaisten roots-persoonien joukkoon, jotka voivat ylpeillä ansionsa kantaneen esimerkillisesti myös tieto- ja omaelämäkertateoksen mittoihin. Alati uusia saavutuksia tililleen kirjauttava laulaja, instrumentalisti ja lauluntekijä on paitsi LUE LISÄÄ

THE LAST REBELS – The Last Rebels (omakustanne-EP) The Last Rebelsin omakustannedebyytti sisältää neljä kaksikon omaa sävellystä. Kumpikin herroista on säveltänyt kaksi kappaletta. Countrybluesia tämä on, mutta ei aivan siinä perinteisessä muodossa. Jotain yhtymäkohtia moniin vanhoihin kenttä-äänityksiin The Last Rebelsin tekemisistä löytyy. Levyn neljä esitystä on sijoitettu vuorotellen. Rautiaisen kirjoittama El Dorado on Lynyrd Skynyrdin LUE LISÄÄ

ELLES BAILEY – Shining In The Half Light (Outlaw OLM21CD02) Yksi roots-genren mielenkiintoisimmista sekä lahjakkaimmista muusikoista on Elles Bailey. Koska hänen levyjään ei ole lehtemme sivuilla toistaiseksi arvioitu, oli aika paikata tuo reikä. Varsinkin kun uusi levykin sopivasti ilmestyi. Aikaisemmin hän on julkaissut neljä pitkäsoittoa. Aavemaisesti käynnistyvä Cheats And Liars on valittu aloitusraidaksi. Ei lainkaan LUE LISÄÄ

ERIC’S BLUES BAND – Rolling Avenue (EBB 004) Olemme tottuneet vuosien saatossa saamaan länsinaapuristamme Ruotsista laadukasta blues-tyyppistä ratkaisua. Nyt uudella (seitsemännellä?) julkaisullaan Eric’s Blues Band putsaa pelipöydän siihen malliin, että ryhmä lunastaa ketterästi oman paikkansa noiden osaajien joukossa. Eric Hanssonin ura starttasi soittelulla Tukholman seudun pubeissa. Innoittajina hänellä oli sellaisia nimiä kuin B.B. King, Stevie LUE LISÄÄ

LUMBERJACKS – Cut, Split And Stack (Hokahey! HHR 2202) Odotetulla kolmannella albumillaan Lumberjacksit todistavat, että tukkimiehet ne vasta eri miehiä ovatkin. Savotan kämpästä kajahtaa illan tullen blues ja yhtyeellä on vahva oma tuotantonsa, joka ei covereita seurakseen kaipaa. Melodisten biisien ohella on ryhmän valttikortteja sekin, että pumpusta löytyy solistista voimaa useamman miehen esittämänä. Lumberjacks myös LUE LISÄÄ

ANSSI KÄNSÄLÄ – Workin’ Man (AMK19) Riihimäkeläinen Anssi Känsälä on pesunkestävä countrymies. Asia tulee selväksi jo levyn avaavalla, miehekkään rouheasti tulkitulla nimikappaleella. Kaihoisat countrysävelet on loihtinut Tapio Lauhamaa, joka on säveltänyt kuusi kiekon kymmenestä esityksestä. Sanoituksista koko levyllä vastaa Känsälä itse. Parhaimmillaan parivaljakon yhteistyö toimii viimeistä kertaa satulaan nousevasta rodeoratsastajasta kertovalla, 6/8-tempossa kulkevalla balladilla The LUE LISÄÄ

EL PRIMITIVO – And The Ant-Men (Talsti/Ee-dEE EDLP22226, 10” LP) Helsinkiläiskokoonpanon kakkosjulkaisu tarjoaa kahdeksan uuden esityksen verran omaleimaista, enimmäkseen 1960-luvulle katseensa kohdistavaa instrumentaalista kitaramusiikkia – jatkaen fiktiivimatkaajien ”McCullochin” ja ”Dudehillin” vuonna 2021 albumilla ”Bigfoot” käynnistynyttä huimaa ”audiokirjallista” odysseiaa vaarojen täyteisessä El Primitivo -universumissa. Luvassa on siis nytkin kiehtovan äänitaiteen ohella tekstimuotoinen seikkailukokemus, jonka mahdollistaa kymppituumaisen LUE LISÄÄ

MARTIN FELDMANN – Further On Up The Road: Traveling to the Blues, Rare photographs & personal stories by… (omakustanne) (Musiikki)matkailu avartaa! Sen tämä alkuvuonna ilmestynyt uutuuskirja toden totta osoittaa ja vahvistaa. Saksalainen, vuonna 1956 syntynyt bluesentusiasti Martin Feldmann ehti toimia liki 30 vuotta merkittävän saksalaisen Frankfurter Rundschau -sanomalehden toimittajana ennen freelanceriksi ryhtymistään kymmenisen vuotta sitten. LUE LISÄÄ

HOEDOWN – XX (Emsalö Music EMLP/EMCD026) Kotimaamme suurin juurimusiikin sulatusuuni, Hoedown, on edelleen hengissä ja hyvässä hapessa. 20-vuotisen uransa kunniaksi julkaistu ”XX” on vankka tosite asiasta. Heidän edellisestä julkaisustaan, Tuomari Nurmion kanssa tehdystä ”Tales Of Judge Bone” -levystä, on tovi vierähtänyt ja viimeisin oma albumi ”Black & White” ilmestyi 2010. Jossain näiden välissä näki päivänvalon LUE LISÄÄ

DYNAMIC DUO – Bio Organic (omakustanne, digialbumi) Hammond-rummut -kokoonpanon toistaiseksi ainoastaan digitaalikanavia pitkin ajelehtiva esikoisalbumi astuu kylmäpäisesti kanveesiin, jota meilläpäin on useimmiten totuttu pitämään parivaljakon Nieminen ja Litmanen kotipesänä. Hyvinkään seudulta alkujaan tulevat urkuri Karri Luhtala ja rumpali Ilja Salonen eivät kuitenkaan ole noviiseja toimenkuvassaan. Kaksikko on soittanut yhdessä jazzia mm. Chess Bandin riveissä 1990-luvun LUE LISÄÄ

HANK BALLARD AND THE MIDNIGHTERS – Hank Ballard Rocks (Bear Family BCD 17580) Hank Ballard and The Midnighters, vanha suosikkini jo vuosikymmenten takaa, on saattanut jäädä unohduksiin jopa meidän lehtemme lukijoilta. Ehkäpä nuoremmat eivät ole edes kuullutkaan bändistä, joten tämä uusi kokoelma palauttakoon ryhmän jälleen kaikkien tietoisuuteen! Taisi taas olla vähän turhan raflaava aloitus, mutta LUE LISÄÄ

RONNIE EARL AND THE BROADCASTERS – Mercy Me (Stony Plain SPCD 1449) Siis onpas kauhea kansi, totesin, kun tuoreen Ronnie Earl -kiekon kirjeestä esiin kaivoin. Minusta ”I Like It When It Rains” -levyn 90-luvun alun jenkkipainoksen CD-version kuoret ovat suoraan sanottuna surkeat, mutta nyt laitetaan melkein paremmaksi tai pitäisikö sanoa pahemmaksi. Ehkä kuvasta ei aivan LUE LISÄÄ

GEORGE THOROGOOD – The Original (Capitol B0033239-01) Kaupasta tarttui mukaan tuore George Thorogood -albumi, mikä ei toiveistani huolimatta sisältänyt uutta musiikkia vaan on kokoelma. Uutta näkökulmaa on saatu valitsemalla vain Thorogoodin kirjoittamia kappaleita, mihin tietysti nimessä viitataan. Idea on mielestäni mainio jo senkin takia, että mukana on jotain muuta kuin nuo iänikuiset Madison Blues, Night LUE LISÄÄ

DAVE WELD & THE IMPERIAL FLAMES – Nightwalk (Delmark 874) Chicagon perinteisen bluessoundin ylläpitäjänä 1970-luvun lopulta lähtien kunniakkaasti uurastanut Dave Weld (s. 1952) on kolmannella Delmark-albumillaan vitaalissa vedossa. Uutuudellaan hän kuitenkin jakaa lauluvuorot elämänkumppaninsa ja nykyisen bänditoverinsa Monica Myhren kanssa miltei tasan. Muun kokoonpanon muodostavat basisti Kenny Pickens, rumpali Jeff Taylor (yhdellä raidalla patteriston takana LUE LISÄÄ

MARCO KOSONEN – Bändilaboratorio: Tarinoita Lepakkoluolasta (Like) Marco Kosonen on koonnut historiapaketin kasarin musiikkimeiningeistä Stadin ja valtavirtakulttuurien reunamailta. Tämä kirja oli minulle henkilökohtaisesti paluuta muistojen sivupoluille, sillä tuon aikakauden 1979–1992 elin itsekin Helsingissä noissa piireissä innocent bystanderina. Kososen kirja avaa monitoimitalo Lepakon ympärille muodostuneita infrastruktuureja mehukkaasti ilman jälkiviisauksia ja pikku tarinoiden ympärille rakentaen. Itse asiassa LUE LISÄÄ

PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS – Rolling The Stones (Wanaja Music WMEP-004, 10” EP) Äimistyttävän tuotteliaan Pekka Tiilikainen & Beatmakersin vuoden 2022 toinen 10-tuumainen EP-julkaisu nostaa hattua samanaikaisesti 60-vuotisjuhliaan viettävälle The Rolling Stonesille. Tällä kertaa suomalaisyhtye ei ole lähtenyt kokeilemaan onneaan tekemällä uusia laulettuja versioita brittitervaskantojen klassikoista, vaan venyttää vaihteeksi instrumentaalista levytysputkeaan kiinnostavalla, rajatun tribuuttiteemansa huomioiden LUE LISÄÄ

MARKO HAAVISTO & POUTAHAUKAT – Yleisön Palvelija (Emsalö Music EMLP023/EMCD023) Runsaasti levyttänyt Poutahaukat on kerännyt kosolti kehuja läpi 25-vuotisen olemassaolonsa, mutta kenties valtavirran tavoittamisen kannalta yhtye karismaattisine keulahahmoineen yhä odottaa sitä kaikkein avokätisintä vastaanottoaan. Laulaja-kitaristi Marko Haavisto on toki saanut aika ajoin kelpo siivuja myös valtakunnallisesta huomiosta, mistä hän voinee osaltaan kiittää jo 1980-luvulla silloisen LUE LISÄÄ

T. KUUSISTO & THE SONS OF MOJO – Borrowed (Mojo) Juurihan minä raapustelin Kuusiston ja Mojopoikien debyyttijulkaisusta. Tuolloin kerrottiin, että jatkoa on luvassa, mutta tuskinpa kukaan arvasi, että näin nopeasti. Noh, kerrankin odottavan aika ei käynyt pitkäksi. Mainioon ensilevyyn verraten on ryhmä harpponut isoin askelin eteenpäin. Studio ei ole enää uusi ja vieras ympäristö ja LUE LISÄÄ

HENRY GRAY – Shake A Hand (Wolf 120.634) 95-vuotiaana 2020 menehtynyt pianisti Henry Gray (syntyi Kennerissä, Louisianassa 1925 ja muutti Chicagoon 1946) oli eräs vanhimmista lehtemme aihepiiriin kuuluvista muusikoista. Nykyisistä vielä elossa olevista saman ikäluokan edustajista tulevat mieleen mm. jazz-muusikot Bill Pitman (102), Raymond Antonini (100) ja Anthony Benedetto (95) sekä r&b-fonisti Gene Barge (95). LUE LISÄÄ

DAVE LINDHOLM – Laulu & Kitara (Emsalö Music EMLP/EMCD025) Nyt taisi joulu tulla hiukan etuajassa, niin ainakin luulin, kun Dave Lindholmin 50-vuotisen uran juhlakiertueelta taltioitu levy ilmestyi. Kaikki aiemmat Lindholm-livejulkaisut ovat olleet bändilevyjä ja tällaista mies & kitara -albumia olen odotellut. Yhtään kiertueen keikkaa en päässyt näkemään, koska herra ei omille kulmilleni saapunut, eli siinä LUE LISÄÄ

MARY ANN HAWKINS – Mary Ann Hawkins (Svart SVART302LP/SVART302CD) Jo on aikoihin eletty – traditionaalinen amerikkalaisperäinen surfmusiikki voi todella ylittää ”kaupallisen kynnyksen” Suomessa vuonna 2022! Lainelautailijatar-legendasta nimensä vuonna 2015 lainannut viisihenkinen helsinkiläisryhmä on haalinut sekä digitaalisilla varhaisjulkaisuillaan että lyhytelokuvamaisesti juonituilla mainioilla videoillaan niin runsaasti kohinaa ympärilleen, että pääsääntöisesti vallan toisenlaisten musiikinlajien parissa huseeraava Svart Records LUE LISÄÄ

HOWLIN’ WOLF & HIS WOLF GANG – Live At 1815 Club 1975 (Wolf 120.203) Alun perin LP:nä ”Howlin’ Wolf Live 1975” (Wolf 120.200) 1988 julkaistuun konserttialbumiin Chicagon 1815 Clubilta (T. Taka arvioi levyn BN-numerossa 6/1989) on lisätty tällä Wolf Recordsin uusintapainoksella Eddie Shaw’n, Hubert Sumlinin ja Detroit Juniorin eli Wolf Gangin 1990–1996 välillä Chicagossa tekemiä LUE LISÄÄ

TEN YEARS AFTER – 1967–1974 (Chrysalis CRBX 1063, 10-CD) Ten Years Afterin 2018 ilmestynyt 10 CD:n boksi myytiin pienen painoksen myötä loppuun suht nopeasti ja siksi uusi versio julkaistiin jo parin vuoden kuluttua. Paketti sisältää bändin alkuperäiskokoonpanon – Alvin Lee: kitara ja laulu, Ric Lee: rummut, Leo Lyons: basso sekä Chick Churchill: kosketinsoittimet – levytykset LUE LISÄÄ

VANEESE THOMAS – Fight The Good Fight (Blue Heart CDBHR025) Vaneese Thomas on Rufus Thomasin musiikillisesti lahjakkaan perheen nuorin jäsen ja tämä on hänen yhdeksäs albuminsa. Soolouran lisäksi hän on ansioitunut taustalaulajana lukuisille artisteille, joten vokalisti-cv on melko mittava. Vaneesen genreksi mainitaan useimmiten soul-blues, mutta tiukkoja raja-aitoja hän ei tässä suhteessa noudata. Tämän levyn Thomas LUE LISÄÄ

JOHNNY SANSONE – Into Your Blues (Short Stack SS1013) Johnny Sansonen uutuus tarjoaa rentoa ja letkeätä bluesia yhdentoista originaalikappaleen verran. Kaikkihan tietävät, etteivät rentous ja letkeys bluesissa tarkoita vetelyyttä tai ponnettomuutta. Siitä ei todellakaan ole kyse. Kautta linjan soitto svengaa napakan notkeasti. Soulahtava nimiraita avaa pelin torvien ja urkujen ryydittämänä. Kaikki on kohdallaan. Laulusoundi on LUE LISÄÄ

GENE VINCENT – Rainy Day Sunshine (Bluelight BLR 45175 6, 10” EP/BLR 45175 2, CD-EP) Gene Vincent tullaan ikuisesti muistamaan paitsi eräiden 1950-luvun maineikkaimpien rock’n’roll-kappaleiden tulkkina ja kauaskantoisin seurauksin populaarikulttuuria niin esiintymisellään kuin olemuksellaankin inspiroineena roolimallina, myös poikkeuksellisen karun tien kulkeneena ihmisrauniona, jonka villin sydämen piti sykkeessä ainoastaan hänen kiistaton musiikillinen lahjakkuutensa. Erilaiset terveyshuolet vainosivat LUE LISÄÄ

ARON – Leikkipaikat Nuoruuden (AronMusic JALCD12021) Elvis-tulkitsijanakin tunnettu taiteilijanimeä Aron käyttävä Juha Leppänen on kotoisin Ylöjärveltä. Aronin ensikosketus musiikkiin tapahtui viisivuotiaana lahjaksi saadun pianohaitarin myötä. Tulevan uran kannalta merkittävin tapahtuma oli yksitoistavuotiaana haltuun saatu Elviksen C-kasetti. Tuon myötä mies on ollut Elvis-fani ja kiinnostus 1950- ja 1960-lukujen musiikkia kohtaan ylipäätään kasvoi – joka on tämänkin LUE LISÄÄ

CHARLIE MUSSELWHITE – Mississippi Son (Alligator AL/ALCD 5009) Urallaan lähes kaiken jo nähnyt ja kokenut Charlie Musselwhite liittyi Chicago-bluesin kulmakiviyhtiön Delmark Recordsin artistikavalkadiin ensi kertaa 1990-luvun alussa. Tuolloinen yhteistyö tuotti kolme kiiteltyä soololevyä, ”Ace Of Harps”, ”Signature” ja ”In My Time…”. Pari vuosikymmentä ja kymmenkunta muuta pitkäsoittoa myöhemmin gaattorikatalogi sai jatkoa albumista ”The Well” (2010) LUE LISÄÄ

BILL HILL & WIN CHESTER – Pikajunia Ja Pontikkaa (Jungle TCB-9292 CD) En millään tavoin ole alan asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että Suomi-country elää huikeaa kukoistuskauttaan. Muutamia alan tekijöitä olen kuullutkin, mutta Bill Hill (A-P Rakkolainen) soittelee vaikka mitä kielisoittimia, huuliharppua ja myös laulaa. Win Chester (Japi Saario) puolestaan paukuttaa laulamisen ohella härkäviulua. Jos ei LUE LISÄÄ

THE MES – They Like To Watch Everything You Do (omakustanne, digi-EP) Surf-kaukalon kovaotteisimpaa garagelaitaa omaperäiseen tyyliinsä hallinnoiva helsinkiläinen The MES on syytä pitää huomiolistalla, mikäli astetta räyhäkkäämpi kitararock’n’roll yhtään makuhermoja polttelee. Vuodesta 2019 lähtien vinon pinon vastaavanlaisia digi-koosteita (sekä sinkku-, EP- että minialbumi-mitoissa) julkisuuteen ladannut kokoonpano muistetaan tarkoituksellisen raflaavasta sloganistaan ”New Wave of Finnish LUE LISÄÄ

RICK HOLMSTROM – Get It! (LuEllie) Kitaristi-laulaja, myöhemmin bändinjohtaja ja sanoittaja Rick Holmstrom on kotoisin, voisi hyvinkin sanoa, ”hevon kuusesta, keskeltä ei mitään”, sillä miehen syntymäkaupunki, kultaryntäyksen jälkimainingeissa syntynyt Fairbanks sijaitsee valtavan Alaskan osavaltion ytimessä. Pojan mieltymys rytmimusiikin saloihin juontuu hänen isältään, joka oli dj paikallisella radioasemalla. Tulevan bluusikon ura sai vahvan buustin Rickin muutettua LUE LISÄÄ

FLATBROKE TRIO – Going Places (Jungle TCB 9393 CD) Olipa mukavaa uusia tuttavuus pitkän levytyshiljaisuuden katkaisevan Flatbroke Trion kanssa, vähän kuin olisi vanhaan kaveriin törmännyt. Ryhmänhän ovat alusta pitäen muodostaneet Henri Pirttimäki – sähkökitara, Ari Sjöblom – pystybasso ja Rami Soini – laulu + komppikitara. Flatbroke Trio on niitä yhtyeitä, jotka eivät kikkaile volyymin määrällä LUE LISÄÄ

PETE GAGE & DOCTOR’S ORDER – Live 1998 (Finnish All Music & Media FAMCD030) Nyt on toimittajaparan olo kuin illan viimeisestä junasta myöhästyneellä. Helsinkiläistrion arkistolöydöistä koottu kuudes pienipainoksinen CD-”fanijulkaisu” kun lienee tätä kirjoittaessa jo loppuunmyyty, eikä luottoa voi sen varaan pistää, että uutta prässiä olisi kovemmankaan paineen alaisuudessa samalta tehtaalta välittömästi odotettavissa. Tässä tapauksessa kiekon LUE LISÄÄ

RORY GALLAGHER – Live In San Diego ’74 (Chess 3891 437) Koska tämä, helvetti, oikein loppuu? Record Store Day, tuo levynostajien painajainen tai päiväuni (kukin päättäköön itse), julkaisee taas jokavuotisen Rory Gallagherin konserttiäänitteen. Tupla-albumi komealla laminoidulla kannella – mutta jälleen kerran samat kappaleet, jotka on kuultu moneen kertaan aiemminkin. Vuonna 1995 hiippakuntaa vaihtaneen kitarataiturin levyjä LUE LISÄÄ

HUSTLE FUZZ – Franz Wunderbaum (Boogy Productions BOOGYLP01, 12″ LP) Musiikkipiireissä laajasti arvostetun kosketinsoittajan Jussi Reunamäen poismeno vuonna 2020 katkaisi murheellisella tavalla myös Helsingissä päämajaansa pitäneen instrumentaaliyhtye Hustle Fuzzin nousujohteisen tarun. Rehvakkaasta boogaloo-jazzista sekä muista vastaavista juurimusiikkisektorin tanssivetoisimmista osa-alueista itsenäiseen tapaansa ammentavan ryhmän kakkosalbumi on kuitenkin saatettu suru-uutisesta huolimatta pienehköllä viiveellä markkinoille kitaristi Henri Jokisen, LUE LISÄÄ

EDDIE LANE’S RAILROAD REVUE – Eddie Lane’s Railroad Revue (Edition De Luxe EDL 003) Enpä juuri löytänyt tästä poppoosta tietoja, joten annetaan johdannoksi kokoonpano: Eetu Laine – laulu + kitara + monet kielisoittimet, Jari Pätsikkö – sähkökitara, Janne Sampo – akustinen kitara, Joni Rolig – basso ja Päde Ketola – rummut. Tarjolla on countrytyyppistä ratkaisua LUE LISÄÄ

HOROJO TRIO – Set The Record (Stony Plain SPCD 1446) Mikähän ihme se tämmöinen Horojo on…? Aivan oudon kuuloinen nimi ja mitäänsanomattoman kökkö kansi. En ollut bändistä koskaan kuullutkaan ja siltä istumalta laitoin levyn soimaan. Vaikka kyseessä on tuore bändi, niin erikoisen nimen takaa löytyy sellaisia herroja kuin rumpali Jamie Holmes, kosketinsoittaja-laulaja Jeffrey Rogers sekä LUE LISÄÄ

JAKE LA BOTZ – I Don’t Want It / First McDonell’s On The Moon (Witchcraft Int. WCI 124, 7″ single) Saksalaisyhtiön tuore singlenosto amerikkalaislaulaja-näyttelijän Hi-Style -studiossa Chicagossa purkittamista kahdesta kappaleesta selittyy kevään 2022 aikana järjestetyllä Euroopan-turneella, joka ei valitettavasti tälläkään kertaa tuonut tätä huippukiinnostavaa artistia näytille Suomeen saakka. Monista aikaisemmista BN-esittelyistä tuttu sessiotiimi Scott Ligon LUE LISÄÄ

JACK’S BASKET ROOM – Bang Bang (My Baby Shot Me Down) / Brigitte Bardot (Bluelight BLR 45178 7, 7″ single) Taisi olla vain ajan kysymys, milloin tarkkavainuinen Bluelight Records saisi napattua yhden nykyhetken omaleimaisimmista roots-genren suomalaisorkestereista brändinsä alaisuuteen. Kaikki toivo sille, että yhteistyö saa myös jatkua pitkään ja hedelmällisenä. Helsingissä 2015 alkunsa saanut 5-henkinen ryhmä LUE LISÄÄ

RIC ARLANDI – Criminal Look (Moondog Music MOONEP 2201, 7″ EP) Mystery Train -bändin solistina ansioituneen Petri Mäntysalon hiljan perustama levy-yhtiö käynnistää vinyylisen tuotantonsa meilläpäin toistaiseksi sangen eksoottisen espanjalaisartistin EP:llä. Laulaja Ángel ”Ric” Arlandia (mm. yhtyeet Ric & The Rocks ja Ric & The Dukes) säestävät tällä Málagassa jo 2019 äänitetyllä levyllä hänen maatoverinsa, kontrabasisti LUE LISÄÄ

eri esittäjiä – Jack Kerouac – 100 Years Of Beatitude (Bear Family BCD17653, 2-CD) Nyt pukkaa maripaitaa niskaan ja hyvin temperoitua punaviiniä lasiin. Pitäiskö vielä kaivaa bongorummut esiin komerosta ja joku hassu postmoderni päähine ja sandaalityyppiset jalkineet. No ei tarvitse, kun lykkää tämän Bear Familyn hyvin kuratoidun kokoelman CD-soittimeen. Olihan tämä pakko laittaa soimaan jo LUE LISÄÄ

STOMP GORDON – Damp Rag (Bear Family BAF14023, 10” LP/CD) Kaikenlaisen omintakeisen hassuttelun, kuten pianon polkemisen paljain jaloin jo varhain myyntivaltikseen kiertueilla omaksunut Archie A. Gordon oli päätynyt viihdealalle jo 13-vuotiaana. ”Stomp” siis tiesi heti nuorella iällä, miten yleisöön jätetään lähtemätön muistijälki. Studiomahdollisuuksia tämä pitkään vain lähinnä lokaalina yökerhojulkimona sinnitellyt bändiliideri ei kuitenkaan saanut ennen LUE LISÄÄ

DADDY’S WORK BLUES BAND – First (omakustanne) Vaikka käsillä on ateenalaisyhtyeen ensijulkaisu, niin poppoolla on pitkä yhteinen historia. Jo teinipojista asti kimpassa soitelleet äijät ovat vuosien saatossa hitsautuneet tiukasti yhteen. Jos ette usko, niin netistä löytyy todella kovatasoista livesettiä. Myös se, että poikavuodet ovat kaukana takanapäin, kuuluu ryhmän soitosta. Nyt soitetaan lähtökohtaisesti bluesia, ei mitään LUE LISÄÄ

MILLION DOLLAR TONES – Come On! (Bluelight BLR 33223 1/33223 2, LP/CD) Kolmas kerta toden sanoo, väitetään – kohtuuttomia valeita tosin eivät ole leipälävistään päästelleet myöskään lukuisat Million Dollar Tones -yhtyeen kahta edellispitkäsoittoa tähän mennessä ylistäneet rokkaavan rhythm’n’bluesin ystävät. Moitteita ei taatusti ole sieltä suunnalta odotettavissa jatkossakaan. Tunnusomaisesta 1950-lukuisesta ”Cosimo Matassa -soundistaan” ei nimittäin tätä LUE LISÄÄ

HI-FLY RANGERS – Go Feathers! (Goofin’ GRLP 61028, 10” LP) Kuluvasta ”kaksnollakakskakkosesta” on näemmä hyvää vauhtia kehkeytymässä odottamattoman antoisa tribuuttivuosi. Suomalaisen rockabillyn ja rock’n’rollin saralla tätä tietä on jo ollut osaltaan pönkittämässä pitkän linjan yhtye Hal Peters & His Trio Carl Perkinsille pyhitetyllä pitkäsoitollaan, ja lisää kunnianosoituksia on luvassa mm. hiljattain edesmenneelle Ray Campille. Laulaja-rytmikitaristi LUE LISÄÄ

SON HOUSE – Forever On My Mind (Easy Eye Sound EES-024) Son House ja villatakki – mielikuva, joka saattaa olla piirtynyt monen musiikinharrastajan tajuntaan jopa syvemmin kuin tämän sotaa edeltävän bluesin sankarihahmon varsinaiset levytykset. Tanskalaisen Jan Perssonin Kööpenhaminassa vitivalkoiseksi maalatuissa tv-studiolavasteissa marraskuussa 1967 ottamia fotoja Son Housesta National Style O -kitaroineen on ymmärrettävästä syystä käytetty LUE LISÄÄ

THE DUKE ROBILLARD BAND – They Called It Rhythm & Blues (Stony Plain SPCD1444) Duke Robillard ei varmaan suurempia esittelyjä kaipaa. Hänen levyjään on vuosien saatossa arvioitu Blues Newsissa useita ja edellisen kiekon ”Blues Bash” arvio löytyy lehdestä BN #307. Tuore julkaisu pitää sisällään monia vierailijoita, joista jokainen on varmasti joskus lehtemme sivuilla mainittu. Tällä LUE LISÄÄ

VESA AALTONEN PROG BAND – Studio Live (Svart SVART316CD) How’s Wlodek? Mitä hittoa se Metelinen nyt meinaa? Niin te sanoitte, kyllä minä kuulin. Tarkkakorvaisimmat muistavat, että tuon niminen Made In Sweden -tyylinen kappale löytyy Jarmo Nikun soololevyltä ”Line By Line”. Made in Sweden oli bändi, jossa puolalainen kosketinsoittaja Wlodek Gulgowski sekä Vesa Aaltonen vaikuttivat. Rumpali LUE LISÄÄ

JOANNE SHAW TAYLOR – Blues From The Heart – Live (KTBA #, CD/DVD/Blu-ray) Olen fanittanut Joanne Shaw Tayloria hänen ensimmäisestä Suomen-vierailustaan lähtien (ks. BN #246) ja Billboardin blueslistan piikkipaikan saavuttanut “The Blues Album” on soinut allekirjoittaneen soittimessa ahkeraan. Kun neitokaista ei näille leveysasteille ole keikalle saatu, on ollut tyytyminen hänen DVD-julkaisuihinsa. Hänen aikaisemmat livetaltiointinsa ovat LUE LISÄÄ