Tekijä: bluesnews.fi

MUD MORGANFIELD – Deep Mud (Nola Blue NB047) Mud Morganfieldiä on luonnehdittu kahdella tavalla. Häntä on sanottu lahjakkaaksi blueslaulajaksi, joka pitää Chicago-bluesia elossa vahvoilla esiintymisillään sekä livenä että levytyksillään. Toinen tulkinta on, että hän hyödyntää isänsä, Muddy Watersin nimeä ja asemaa sähköisen bluesin synnyssä ja kehityksessä. Itse asiassa molemmat näkökulmat pitävät paikkansa. Mud on leimallisesti LUE LISÄÄ

PUNOMO – Kahdeksan kertaa (Playground Music Oy PMFI102LP) Itsensä osaksi suomenkielisen ”retrosoulin” harvalukuista eliittiä viime aikoina pysyväisluontoisesti palmikoinut Punomo on julkaissut tasokasta musiikkiaan lähes vaivihkaa vuodesta 2019 lähtien. Aluksi turkulaiskokoonpanon osaamisen tasoa valaisivat pienissä erissä sekä vinyyliset että digitaaliset sinkut, kuten Latin soulista vaikutteensa imenyt Anna aikaa, Motown-sävyinen Juokse vaan sekä discofunkia lähestynyt Siskot, jotka LUE LISÄÄ

THE LOVEMATCHES – Hug And Hold All Night Long (Emsalö Music EMLP071) Tiedämmehän me, mitä kaikkea onnistuneen levyn julkaiseminen tekijältään vaatii. Erityisen hyvien kappaleiden sekä parasta laatua olevien yhteistyökumppaneiden lisäksi matkassa tulee olla sopivassa suhteessa sekä henkilökohtaista osaamista, ymmärrystä että vilpitöntä intohimoa. Ajankohdan on niin ikään natsattava kohdilleen ja tähtien oltava muutenkin suotuisissa asennoissaan. Kaiken LUE LISÄÄ

JOHN PRIMER – Grown In Mississippi (Blues House Productions JP2025) John Primeria on kehuttu Blues Newsissa usein ja täysin aiheellisesti, niin nytkin. Hänen tuoreimman, keväällä julkaistun albuminsa kannesta voi tehdä heti pitkälle meneviä johtopäätöksiä, millä kalavesillä tällä kertaa liikutaan. Teemana on lähtökohtaisesti Mississippi, missä Primer syntyi, tarkemmin ottaen Camdenin alueen puuvillapeltojen pientareilla, 80 vuotta sitten. LUE LISÄÄ

BUDDY GUY – Ain’t Done With The Blues (RCA 19802-91864-1/-2, 2-LP/CD) Vanhat bluesukot ovat kyllä varsinaisia tervaskantoja, ja Buddy Guy on siitä koulukirjaesimerkki. 89-vuotiaan bluesikonin pitkän elämän väistämättä tuomat rajoitteet saattavat jo näkyä lavalla hänen liikkumisessaan, laulussaan ja kitaransoitossaan, mutta studiossa ikä on vain numero. Musisointi sujuu kuin puolta nuoremmalla. ”Ain’t Done With The Blues” LUE LISÄÄ

THE LOWDOWN SAINTS – Hard Player (Big T Entertainment 004) Miten mahtaakaan käydä, kun keskivertoa eläväisemmäksi lavapersoonaksi tiedetty ruotsalaissolisti Tommy Moberg istutetaankin rumpujakkaralle ja pistetään johtamaan bluesbändiään ”Remu-ottein” orkesterin takarivistä käsin? Hyvin käy. Asetelma on jo entuudestaan koettu ja toimivaksi todistettu sekä keikoilla että äänilevyillä: The Lowdown Saintsissa ylitsepursuavan joskin aina yhtä viihdyttävän mesoamisensa hetkeksi LUE LISÄÄ

TERRY HANCK – Grease To Gravy (Little Village) Saksofonisti Terry Hanck, 80, kuuluu siihen kadehdittavaan ihmisryhmään, joka ei näköjään tunnusta mitään korkean iän tuomia rajoitteita, tukkakin on tuuhea kuin nuorella miehellä. Mies soittaa upeasti ja laulaa sellaisella luontaisella karismalla, ettei kuulija todellakaan tule ajatelleeksi sitä, kuinka vanha hän jo on. Samanlaista ajattomuutta heijastelee hänen musiikkinsakin. LUE LISÄÄ

DOGHOUSE SAM & HIS MAGNATONES – Gone Too Long (omakustanne) Kuulostaa ehkä kokonaismääränä sangen vaatimattomalta, mutta neljä 2010- ja 2020-luvuilla syntynyttä pitkäsoittoa eivät vielä kerro likimainkaan kaikkea belgialaisen Doghouse Sam & His Magnatonesin vahvuuksista. Teini-iästä saakka bändikokemusta blues- ja rock’n’roll-kokoonpanoissa kartuttanut laulaja, kitaristi ja huuliharpisti Wouter ”Doghouse Sam” Celis tiedetään karpaasina, joka ei jätä keikoilla LUE LISÄÄ

TAD ROBINSON – Soul In Blue (Delmark 887) 68-vuotias newyorkilaislaulaja ja -huuliharpisti on koulukirjaesimerkki tuloksellisesta tarpomisesta soulin ja bluesin välivyöhykkeellä. Levytyksillä Tad Robinsonia kuultiin jo 1970-luvulla, mutta soolouralle hän siirtyi vasta vuonna 1994. Delmark-merkillä startannut taival tuotti ensin kaksi albumia, minkä jälkeen artisti siirtyi viiden vuosina 2004–2019 ilmestyneen pitkäsoiton ajaksi Marylandissa toimivalle independent-julkaisijalle Severnille. Nyt LUE LISÄÄ

BEN GRANFELT – It’s Personal (A1 23359, 2-CD) Itse kullekin tulee joskus aika, jolloin ei tiedä mitä tekisi, vaikka vastaus olisi suoraan nenän edessä. Ben Granfeltin tapauksessa tarkoitetaan instrumentaalilevyn levyttämistä. Monille albumeille hän on instrumentaaleja tehnyt, mutta viimeinen kokonaan lauluvapaa-albumi oli 2012 ilmestynyt “Melodic Relief”. Tuolloinkin Granfelt oli samaisen kysymyksen parissa: mitä nyt pitäisi tehdä? LUE LISÄÄ

AT’S ROOTS & RAMBLIN’ – Teased UP! (Stupido TWIN 289 [LP/CD]) Komeetan lailla 2020-luvun hehkutetuimpien juurimusiikkiyhtyeiden tähtimuodostelmaan pyrähtänyt trio saa kiittää paljosta levy-yhtiötään Stupido Recordsia. Siirtyminen Satakunnan maisemista helsinkiläiselle pitkän linjan merkille edesauttoi trion maineen laajenemista myös sille ominaisempien rockabillypiirien ulkopuolelle. Toisella Studpido-pitkäsoitollaan ryhmä ei kuitenkaan ole tehnyt taiteellisia myönnytyksiä juurevasta musiikillisesta linjastaan. Kaikkiaan bändin LUE LISÄÄ

UNNA WITH HELGE TALLQVIST BAND – Today I Sing The Blues (Q-Records QCD 1015) ”Helgen enkelit” – käsite, johon on voinut hyvillä mielin luottaa jo reippaasti yli vuosikymmenen ajan. Kuudennella aistilla varustettu huuliharpistilegenda on tuonut bluesyhtyeensä laulajina esiin toinen toistaan valovoimaisempia naislahjakkuuksia ja myös pääsääntöisesti vienyt ”löytönsä” jossain kohtaa kanssaan studioon. Useissa tapauksissa (Ina Forsman, LUE LISÄÄ

CREEK ROAD ELEVEN – Somewhere Along The Way (CRV003) Tiedän, että joillekin lehtemme lukijoille southern rock on punainen vaate, mikä johtuu Lynyrd Skynyrdistä, tai oikeammin vain erään radioaseman hevirotaatiossa olevasta Sweet Home Alabama -kappaleesta. Itsekin olen kadottanut juuri tuosta syystä mielenkiinnon southern rockia tai ainakin ko. bändiä kohtaan. Mutta mikäli genrestä pitää, niin onneksi vaihtoehtoja LUE LISÄÄ

NIKOLAI BLAD & IKIRANKA – Kansalainen Lehtinen (Nikolai Blad Music NBCD-1) Tampereella syntynyt mutta nyttemmin Mäntsälässä vaikuttava laulaja-lauluntekijä Nikolai Blad (Eero Tapani Lehtinen) on luonut omaleimaista uraa musiikin parissa 1990-luvun alusta lähtien. Artistin soolokatalogiin sisältyy kuusi albumia sekä rivistö muita julkaisuja. Etupäässä folkin parissa operoivaa Bladia on luonnehdittu mm. ”puuttuvaksi lenkiksi Vladimir Vysotskin ja Tom LUE LISÄÄ

BURNRIVER BLUES EXPERIENCE – Under The Weather (Priima Levyt PRL001, 2-LP) Experience vai experiment, siinäpä pulma. Kitaristi-laulaja Jukka Kiesin, basisti Toni Köskisen ja rumpali Late Jokisen muodostama Burnriver Blues Experience vakuuttelee olevansa liikkeellä nimenomaan kokemuspohjalta, mutta myös kokeellisuutta vielä toistaiseksi keikkailemattoman yhtyeen toiminnoissa on kyllä tunnistettavissa. Ryhmän itsenäisesti äänittämä, miksaama, kustantama ja vaikuttavana vinyylisenä tupla-albumipainoksena LUE LISÄÄ

ROTTEN RIVER BLUES BAND – Holy Waters (Vandango Levyt 006) Vantaalaisyhtye oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta ryhmällä on alla kaksi aiempaa pitkäsoittoa, ”Long Necks And Delta Waves” (2018) ja ”Electrophant” (2019). Se ei nimestään huolimatta ole tiukasti blues-yhtye, vaan ennemminkin kovakourainen Amerikantyylin rock & roll-kokoonpano, joka luottaa boogie-tyyliseen ratkaisuun. Kovakouraisesta soitostaan huolimatta orkesteri panostaa LUE LISÄÄ

JARKKA RISSANEN & SONS OF THE DESERT – Mixed Waste (Humu 045) Kitaristi Jarkka Rissanen ja yhtyeensä Sons Of The Desert (Markus Väisänen, Ilpo Komulainen ja Esa Kärki) jatkavat valitsemallaan instrumentaalilinjalla. Levyä kuunnellessa käyvät genrerajat nopeasti ahtaiksi ja alkavat tuntua tarpeettomilta. Ensimmäinen, eikä vielä toinenkaan kuuntelukerta pystynyt avaamaan tätä pakettia, mutta toistojen karttuessa alkoi peli LUE LISÄÄ

MICKE & LEFTY FEATURING CHEF – Live On Air (Deutschlandfunk Radio) (Hokahey! HHR2501, 2-CD) 60 vuotta toukokuussa 2025 täyttänyt Micke Björklöf on ollut ansaitusti valtamediassakin framilla. Muusikolle luontevin tapa juhlistaa omia kertyneitä maileja on silti perinteisesti ollut uuden äänilevyn tekeminen. Siten BlueStrip-kokoonpanon rinnalla jo 25 vuoden ajan toiminut laulaja-rumpali-huuliharpisti-kitaristi Björklöfin, kitaristi-laulaja Ville Leppäsen ja basisti-laulaja LUE LISÄÄ

THE SIDEBURNS – Rockin’ And Furious! (Finnish All Music & Media FAMMCD25001) Aikamoista. Harvat meistä nuorison edustajista olivat edes kuunaan kuulleet yhtyeestä nimeltä The Sideburns ennen kuin pääsyyllinen Teppo Nättilä meni lipsauttamaan tiedon sosiaalisessa mediassa ja samalla julkaisemaan bändin ”kadonneen” studio-EP:n ”We Hate The Disco” vuodelta 1987 (ks. BN 3/2024). Nyttemmin jo loppuunmyyty pikku-CD on LUE LISÄÄ

DOCTOR VELVET – New Breed (Wap Shoo Wap WSW-015) Kirjaa esikuviksesi Little Richard, Link Wray ja Nick Curran. Perusta sen jälkeen bändi ja julkaise ensimmäinen albumisi etupäässä omasta materiaalista koostuen ja kaikille edellä mainituille uskottavaa kunniaa tehden. Pistä sitten kansa tempullasi polvilleen ja siitä edelleen kanveesiin. Veikkaanpa, että suurimmalta osalta jäisi pistämättä. Mutta ei amsterdamilaiselta LUE LISÄÄ

MARY ANN HAWKINS – Helsinki Surf City (Svart SVART351LP/SVART302CD) Tasavallan kohutuimpiin surf-instrumentaaliryhmiin lukeutuva helsinkiläisorkesteri jatkaa toisella pitkäsoitollaan ryhdikästä linjaansa mutkat suoriksi runnovan energisen kitara-saksofonirock’n’rollin voimallisimpana lipunkantajana, mutta täydentää samalla näkökulmaansa tuomalla tällä kertaa levyltä käsin kuuluville myös kourallisen vierailevia laulusolisteja. Tarrataan ensin kiinni vokalisteihin. Stepa (Joni Stenberg) pääsee sovittamaan suomenkielistä ”karipeitsamolaista” semi-räppiään herkulliseen jytänumeroon Beatlesin LUE LISÄÄ

THE HORRIBLY ONES – Oh’ The Horror (RealResonance HOEP01) Miltei 7 000 kuuntelu- ja katselukertaa yhdelle tietylle Youtube-videosarjalle (“Horror Surf In The House Of Dracula I–III“) ei voi antaa täysin väärin tulkittavissa olevaa viestiä: riihimäkeläinen vuoden 2022 paikkeilla kuin taikaiskusta Halloween-teemaisine ”kauhuohjelmistoineen” kotimaisen instrumentaalirockin bändikeskiöön ilmaantunut The Horribly Ones tekee tiettyjä asioita harvinaisen oikein. Tai LUE LISÄÄ

TINA BEDNOFF & THE TB’S – That’s It! (Moondog Music MOONEP2501, 7” EP/CD-EP) Vanhaa The Cocktailers -ryhmäänsä soittajistoltaan ja tyylilajiltaan piirun verran päivittänyt laulaja-kitaristi Tina Bednoff tuo julki uuden TB’s-bändinsä EP:llä, jonka kaikki kappaleet ovat äänityslokaationa toimineen Suprovox-studion isännän Tomi Leinon ehtymättömästä laulukammiosta lainattuja. Genrerajallisesti Bednoff liikkuu niin itselleen kuin Leinollekin läheisillä sähköisen bluesin poluilla, LUE LISÄÄ

ERJA LYYTINEN – Smell The Roses (Tuohi THC-024) Eihän tässä ehtinyt edes kunnolla toipua Lyytisen edellisestä, joulukuussa ilmestyneestä livealbumista, kun jo uutta materiaalia pukkaa ulos. Tällä vauhdilla hänen elämänsä alkaa lähestyä Joe Bonamassaa: jos ei olla kiertueella, ollaan studiossa! Mikäli laskin oikein, on studiolevyjä jo täysi tusina ja livejulkaisuja puoli tusinaa. Pitkään uraan mahtuu monenlaisia LUE LISÄÄ

3RD CALL MEN – Introducing… (omakustanne) Montakos vuotta vai vuosikymmentä siitä jo onkaan, kun mitä mainioin ragtime-duo Berryman & Bullet kiersi valloittamassa maamme ei-niin-suuren-kokoluokan keikkalavoja? Liian pitkään. Siksi onkin vain ilo ja onni päästä todistamaan samaisen kaksikon, laulaja-kitaristi Petri Bergmanin ja kitaristi Gona Lehtisen uuden kokoonpanon esiinmarssia tuoreen digitaalisen esittelyalbumin merkeissä. Olennaista joka tapauksessa on, LUE LISÄÄ

BLUG, GRANFELT & ENGELIEN – Strat-o-Sphere (A1) Kotimaamme Stratocaster-velho Ben Granfelt on lyöttäytynyt yhteen saksalaisen, niin ikään loistavana Stratocasterin käsittelijänä tunnetun Thomas Blugin kanssa. Trion täydentää basisti Martin Engelien. Rumpuja levyllä soittaa Tommy Fischer ja yhdessä kappaleessa Kai Jokiaho. Pääosan musiikista on kirjoittanut Granfelt, joka on saanut tekstipuolella vetoapua Jan Jayltä. Jälkimmäisen tekstejä saimme kuulla LUE LISÄÄ

KID RAMOS – Strange Things Happening (Nola Blue) David ”Kid” Ramos (s. 1959) on pitkän linjan blueskitaristi, jonka edellisestä levystä on kulunut jo viisi vuotta. Omalla klassisella old School -tyylillään kitaristien kitaristina tunnettu Kid jatkaa uraansa jo pitkälle yli viidettä vuosikymmentä. Läheltä tosin piti vuonna 2012, kun Ramos sairastui Ewingin sarkoomaan, harvinaiseen syöpään, ja kävi LUE LISÄÄ

PÄÄESIINTYJÄT – Riimejä ja riitasointuja (Bluelight BLR 33251 1 [LP]/BLR 33251 2 [CD]) Kun lahtelaisen Francinen suomenkielinen veljeskokoonpano uskaltautui lähes parinkymmenen vuoden mietinnän jälkeen taas levyntekoon ja keikkalavoille tuoreena keulakuvana joukkoihin liittyneen Vesa Haajan solistisella myötävaikutuksella, saattoi yhtye tulla vapauttaneeksi keskuuteemme melkoisen pirulaisen. ”Uusi levy noin joka toinen vuosi” -rytmillä rockabillyä, rock’n’rollia ja countrya Suomi-iskelmään LUE LISÄÄ

BLACK DEVILS WITH ILE KALLIO & JANNE LOUHIVUORI – Hooked (Emsalö Music EMCD066) Black Devils kera Ile Kallion ja Janne Louhivuoren julkaisee toisen studioalbuminsa melkein päivälleen vuosi debyytin jälkeen. Se sopii mainiosti Hurriganesin henkeen: Ganeshan julkaisi aikoinaan levyn joka vuosi. Ja tietenkin se sopii myös meille juurevan rock’n’rollin suurkuluttajille. Mukana on kaikkiaan 14 kappaletta, joista LUE LISÄÄ

HEARTHILL – Rockin’ In The Graveyard (Bluelight BLR 33253 1 [LP]/BLR 33253 2 [CD]) Toukokuussa 2023 elettiin jännän äärellä. Yksi BN-toimittajan nuoruudenajan suuresti kunnioittamista suomalaisista listayhtyeistä oli julkaisemassa ensimmäisen uutta musiikkia sisältävän pitkäsoittonsa sitten 1990-luvun puolivälin. Jussi Sydänmäki (laulu, akustinen kitara), Samuli Laiho (sähkökitara), Mikko ”Ufo” Mustonen (viulu), Jukka Kiviniemi (basso) ja Heikki Tikka (rummut) LUE LISÄÄ

JO’ BUDDY & DOWN HOME KING III – 20 Years LIVE Volume 1 (Ram-Bam RAM 012) Ja tapahtui niinä päivinä, Tampereen Paapan Kapakassa 26. heinäkuuta vuonna 2023. Silloin läpi pohjoisen pallonpuoliskomme soittotantereet läpeensä kolunnut mutta kaikkien paikalla olleiden jo hyvin entuudestaan tunteman kitaristi-laulajan ja rumpalin muodostama duo saapui vanhoille kotikonnuilleen ja tarjosi innostuneelle yleisölleen jälleen LUE LISÄÄ

INA FORSMAN – After Dark Hour (Jazzhaus JHR 260 [CD]/JHR 261 [2-LP]) Vaikka komeettamaisen pyrähdyksen Keski-Euroopan soulblues-eliittiin tehnyt Ina Forsman käykin yhä säännöllisin väliajoin esiintymässä synnyinmaassaan ja on myös levyttänyt uuden ”After Dark Hour” -albuminsa Suomessa meikäläisten huippumuusikoiden (mm. rumpali Teppo Mäkynen, basisti Iiro Kautto ja kitaristi Kalle Outila) kanssa, taitaa olla verrattain selvää, että LUE LISÄÄ

SHERWOODIN MIES ORKESTERI – Sherwoodin Mies Orkesteri (Sherwood Sound LP/CD 001) Sherwoodin iloiset veikot iskevät jälleen. 2021 järjestetyn Alpo “Aikka“ Hakalan muistokonsertin saaman suosion innoittamina Keravan naiset ja miehet päättivät viedä tekemisensä seuraavalle tasolle ja tuottaa Aikan elämänvaiheista jotain pysyvämpääkin. Lopputuloksena syntyi dokumenttielokuva ja pitkäsoitto rinnakkain – toinen toistaan tukien. Sherwoodin Mies Orkesterin miehistön laittoi LUE LISÄÄ

CHER – The Memoir – Part One (Dey Street Books, 2024, 432 s., ei suomennettu toistaiseksi) Ei ole kerta tai kaksi, kun Cherilynin kappaletta Dream Baby ylistettiin takavuosina tämän lehden palstoilla tyttöyhtyeiden kulta-aikoja käsitelleissä artikkeleissa. Tämä tuli mieleen, kun sain käsiini Cherin hiljattain ilmestyneet muistelmat. Niinhän siinä kävi, ettei tästä laulajatähden hienosta levytyksestä ollut kirjassa LUE LISÄÄ

LADYBUG ROCK’N’ROLL WEEKENDER Vesileppis, Leppävirta 31.1.–1.2.2025 Nyt jo 14. kertaa järjestetty rockabillyn, bluesin, rhythm & bluesin, rock’n’rollin ja kantrinkin erikoistapahtuma Ladybug Rock’n’Roll Weekender Leppävirran Sport & Spa Hotel Vesileppiksessä kokosi jälleen koolle kelpo joukon alan kansaa soittamaan, laulamaan, tanssimaan, syömään, juomaan ja uimaan hyvin ja huolella. Bändikattauksessa oli tällä kerta huomioitu erityisesti Jerry Lee Lewisin LUE LISÄÄ

HAROLD BURRAGE – I Ain’t Mad At No One (The Almost Complete Recordings 1950–1962) (Jasmine JASMCD3272) Siihen nähden, miten paljon huomattavan korkealuokkaista materiaalia Harold Burrage sai keskeneräiseksi jääneellä urallaan studiossa aikaiseksi, on hänet unohdettu nimiartistina harmillisen hyvin. Toisaalta listamenestyksen kannalta mitä tyypillisimpänä ”yhden hitin ihmeenä” tämä Chicagossa 1931 (tai 1925) syntynyt bluesmörssäri on myös onnistunut LUE LISÄÄ

NONO SÖDERBERG & JAAKKO RIIHIMAA – Nono – kitaristina 60 vuotta (Aviador Kustannus, 2024, 368 s.) Arno Arvid Söderbergin (s. 1945) nimi ei monelle ehkä sano paljonkaan, mutta kun otetaan mukaan kutsumanimi Nono, niin johan sytyttää. Eikä ihme, onhan kitaristi Nono Söderberg tehnyt pitkän ja työntäyteisen uran 1960-luvulta aina 2020-luvulle asti ja tullut tutuksi todella LUE LISÄÄ

DOCTOR’S ORDER – On Stage (PED PDLP6702, 10” LP) Noin 18 vuotta sitä riemua kesti. Tuolla ”aikuistumisen” jaksolla Teppo Nättilän ylläpitämän räyhätrion onnistui saada kasaan peräti kymmenkunta pitkäsoittoa. Niiden lisäksi armottoman keikkamaineen omannut pubikansan lemmikki levytti useampia kehuttuja albumeita yhdessä brittiveteraanien Mick Greenin, Johnny Spencen ja Pete Gagen kanssa. Yhä 2020-luvullakin kokoonpanon arkistomateriaalia on julkaistu LUE LISÄÄ

HAYDEN THOMPSON – Sings Johnny Cash, Elvis Presley, Carl Perkins And… Hayden Thompson (Bluelight BLR 33248 2) Sun-yhtiön suurimpien rockabilly- ja countryvaltiaiden viettäessä jo tuonpuoleista eloaan autuaammilla soittomailla on keskuudessamme yhä muutamia Memphisissä 1950-luvulla orastavaa mainetta hankkineita artisteja, joiden menestyksen hetket rajoittuivat selvästi satunnaisempiin ja lyhytkestoisimpiin kertaonnistumisiin. Vuonna 1938 syntynyt Hayden Thompson käväisi aurinkomerkillä tekaisemassa LUE LISÄÄ

FUZZY MAMA – Mean Machine (Eclipse ECD-2024227) Fuzzy Mama pukkaa ilmoille kelpo setin rujon raakaa maanläheistä perusbluesia, joka sopii urbanisoituneillekin ihmisille. Meno on räjähtävän tehokasta ja polttavaa. Tunnelma on kuin palomieskerhon pikkujouluissa. Musiikillinen anti tuo mieleeni takavuosina prahalaisessa ravitsemusliikkeessä nauttimani tartar-pihvin. Raakaa, tanakkaa ja täyttävää, kera keitettyjen perunoiden. Tiukka annos. Fuzzy Maman muodostavat pitkän linjan LUE LISÄÄ

eri esittäjiä – Goldwax Records: Memphis Soul Rarities 1964–1969 (Kent Soul LTDBOX 022, 7 x 7″ single) Kun uusintajulkaisumarkkinat kiertävät jo ties kuinka monennetta rundiaan tekijänoikeusrajoitusten sallittua yhä laajemman musiikkiarsenaalin hyödyntämisen ilman sen kummoisempia sopimus- tai korvauskiemuroita, on myös kauppojen tuotevalikoimat suorastaan räjähtäneet jälleen käsiin erilaisten ”halpatuotantoyhtiöiden” suoltaessa levyä toisensa perään saataville. Valitettavasti suurin osa LUE LISÄÄ

EMILIA SISCO – Introducing (Timmion TRLP-12016) Yli vuosikymmenen ajan soul-bluesin keulanharjaa tasaisen vakuuttavalla tahdilla lähestynyt Emilia Sisco on tiedetty kukinnoksi, jota suomalainen musiikkikenttä on jo hyvän tovin odottanut puhkeamaan täyteen loistoonsa. Alan aktiivien myöntämä tunnustus ”Vuoden 2017 tulokkaana” Finnish Blues Awards -gaalassa povaili läpimurron koittavan nopeammin kuin artisti itsekään uskalsi arvata. Siitä hetkestä vuotta myöhemmin LUE LISÄÄ

TIGERLILY – Tigerlily (Emsalö Music EMCD063) Uusi bändi ja uudet kujeet, niin kai tässä pitäisi sanoa. Tosin kun puhe on Dave Lindholmista, niin kaikki hänen bändinsä ovat kuulostaneet erilaisilta. Hän ei ole tehnyt kahta samanlaista levyä ikinä, oli sitten kyse soolotuotannosta tai bändilevyistä. Jopa pidempiaikaisten yhtyeiden, kuten Bluesounds tai Dave Lindholm B. Inventive, kaikki levyt LUE LISÄÄ

JULYE BLOM – Painting It Blue (Julye Blom Music) Julia Sjöblom saattaa kantaa eräänlaisena sukurasitteenaan musiikillisia geenejä, jotka hän on saanut verenperintönä The Ronski Gangistä tutulta Harry-isältään. Itsenäistä uraa laulaja-lauluntekijänä artistinimeä Julye Blom käyttäen hän on kuitenkin onnistunut tuomaan suomalaiseen äänitekenttään aidosti raikkaan pirskahduksen traditioista ammentavaa modernia r&b- ja soul-tyyliä omista kappaleistaan koostuvalla esikoisalbumilla. Solistin LUE LISÄÄ

BAD SIGN – Sherwood (Talsti EDLP2433/EDCD2433, 10” LP/CD) Viisi omassa leipälajissaan lähes ylittämätöntä albumia vuosina 1983–1988 julkaissut Bad Sign oli yhtye, jossa Keravan kolleista kuuluisin, Alpo ”Aikka” Hakala pääsi toden teolla näyttämään kypsyyttään ja osaamistaan muusikkona. The Piratesin, ZZ Topin ja Dr. Feelgoodin jalanjäljillä heti alusta pitäen vakavasti ja suurella ammattiylpeydellä tekemisiinsä suhtautunut ryhmä olisi LUE LISÄÄ

PAT HARE – I’m Gonna Murder My Baby – In Session 1952–1960 (Jasmine JASMCD3278) Hendrix kuka? Clapton mitä? Yli vuosikymmentä ennen kuin kummankaan mainitun sähkökitarat alkoivat suoltaa uuden nuorisosukupolven ymmärryksen laajentaneita särösoundeja, teki verrannollisia temppuja asuinkulmillaan Memphisissä tottunein elkein muuan Auburn ”Pat” Hare – Arkansasissa 1930 syntynyt oman tiensä tallaaja, jonka uran alkuvaiheiden soittokavereista kuuluisimpiin LUE LISÄÄ

SYYS GRAND BLUES Opiston Kunkku, Lahti 16.11.2024 Kuluvan vuosituhannen alusta saakka huomattavaa osaa päijäthämäläisen blueskulttuurin elopainosta harteillaan kantanut Lahden Blues Mafia ry toteutti loppuvuonna 2024 ensimmäistä kertaa syystapahtuman, jonka ilmeestä oli vahvasti aistittavissa yhdistyksen maineikkaan Grand Blues -kevätfestivaalin henkeä. Pitopaikaksi oli rinnakkaiskekkereille kuitenkin valikoitunut totutun Möysän Musaklubin sijaan näissä yhteyksissä uusi tuttavuus, Opiston Kunkku. Lahden LUE LISÄÄ

OLD WOOD’N JOE’S HOBO BLUESTRUCTION – Roundtown Rambler (omakustanne) Laulaja-lauluntekijän ja kielisoittajan Tomi Pekkolan ohjastama Old Wood’n Joe’s Hobo Bluestruction kuuluu vailla epäilyksen häivää Suomen tämän hetken omaleimaisimpiin bluesyhtyeisiin, eikä pelkästään haastavan nimensä johdosta. Pääsääntöisesti Pekkolan kirjoittamaa materiaalia esittävä haminalainen trio erottautuu massasta myös julkaisemalla kerralla peräti kolme debyyttialbumia, joista yksi on myös saatavilla fyysisenä LUE LISÄÄ

WILLIE MEHTO & THE IKIGUYS – Live @ La Maison Du Blues (omakustanne) Vaikka yhtyeen nimi onkin hieman viime tapaamisesta päivittynyt, on huhtikuussa 2023 Jacques Garcianin omistamassa autenttisen juke jointin ja museon yhdistelmässä La Maison du Bluesissa Ranskassa äänitetty konsertti-LP silti loogista jatkumoa Ville ”Little Willie” Mehdon ja basisti Stephane Bihanin luotsaaman Yokatta Brothers -yhtyeen LUE LISÄÄ

Lisätietoja kuvaa klikkaamalla. 2025:                                                                                                                                                                                                        2024:                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            2023:                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      2022:                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  2021:                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          2020:                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

TAB BENOIT – I Hear Thunder (Whiskey Bayou WSK2024) Tab Benoit, Louisianan omia polkujaan kulkeva kitaraässä, päättää vihdoin peräti 13 vuotta kestäneen hiljaiselonsa. Niin kauan kesti oikeustaistelu levytysoikeuksista. Benoit allekirjoitti kaksikymppisenä tulokkaana esikoisalbumistaan ”Nice And Warm” (1992) levytyssopimuksen, joka osoittautui myöhemmin todelliseksi orjakontrahdiksi. Kun Benoitin ensimmäiset albumit tuottanut Justice Records kaatui, hänen oikeutensa siirtyivät ketjussa LUE LISÄÄ

ROCKY ATHAS – Livin’ My Best Life (omakustanne) Teksasilainen Rocky Athas muistetaan parhaiten John Mayallin vuosien 2009–2016 luottokitaristina. Tosin pitkäaikaisemmat southern rock -fanit saattavat muistaa hänet myös raisusta boogiebändistä Black Oak Arkansas. Ja sitten on yksi kunnianosoitus, jollaista ei monen kohdalle osu. Rocky Athas on niin huippuhyvä kitaristi, että taidoista vaikuttunut Thin Lizzyn Phil Lynott LUE LISÄÄ

SHEMEKIA COPELAND – Blame It On Eve (Alligator AL/ALCD 5022) Shemekia Copelandista, 45, on kehittynyt yksi modernin bluesin tärkeimmistä äänistä. Kysymys ei ole enää siitä, miten upeasti hän laulaa – ylistihän arvostettu Washington Post häntä jo aiemmin sukupolvensa parhaaksi laulajaksi – vaan siitä, mistä hän laulaa. 20 vuotta debyyttialbumin (”Turn The Heat Up”, 1998) jälkeen LUE LISÄÄ

STOMPIN’ AT SEA 2024 M/S Viking Gabriella, Helsinki-Tukholma-Helsinki 6.–7.9.2024 Suuren suosion saaneet Finnish Blues Societyn ja Viking Linen rootsristeilyt saivat jälleen yhden sulan hattuun, syyskuussa järjestetyn Stompin’ At Sean muodossa. Helsingistä Tukholmaan ja takaisin reissanneen kaksipäiväisen tapahtuman kattaus oli mukavan monipuolinen, riittävän mielenkiintoinen tarjoten varmasti jokaiselle jotakin. Ennen musiikkia saimme myös nauttia Blues Dance Helsinki LUE LISÄÄ

THE FABULOUS THUNDERBIRDS – Struck Down (Stony Plain SPCD 1495) Oh-hoh! Nyt pääsivät vanhat kunnon T-Birdsit yllättämään oikein kunnolla ja vieläpä erittäin myönteisesti. Tunnustan, etten ole enää viime vuosina kovinkaan tarkoin seurannut Ukkoslintujen edesottamuksia, mutta onhan toisaalta bändin edellisestä studioalbumista ”Strong Like That” (2016) kulunutkin jo kahdeksan vuotta. Niinpä Fabulous Thunderbirdsin uusi albumi ei etukäteen LUE LISÄÄ

GARY HILAND TRIO – Running Around / Rock’n’Roll Blues (Goofin’ GRSI247, 7”) Kari ”Gary Hiland” Kunnaksen (laulu/kitara), Janne Anttosen (basso) ja Tommy Dahlströmin (rummut) muodostamalla rockabilly-kokoonpanolla on takanaan kilometreittäin kokemusta ja kovaa ajoa, mutta julkaisulistansa pituudella se ei kuitenkaan vielä pääse rehvastelemaan. Ansioituneiden miekkosten taustalta löytyy yhtyeitä, kuten Maibell & The Misfires, Hi-Fly Rangers, Toreadors, LUE LISÄÄ

THE ROCKIN’ 8-BALLS – Evil Gal / Unbreakable Heart (Goofin’ GRSI 246, 7”) Laulaja-kitaristi Kekka Uiton kansainvälisesti laajinta kiinnostusta nauttiva yhtye The Rockin’ 8-Balls oli jo jättää maailmanlaajuisen fanikuntansa kiipeliin päätettyään korona-ajan kynnyksellä keikkailunsa ja pilkottuaan samalla pitkäikäisen kokoonpanonsa päreiksi. Karismaattinen solisti on kuitenkin vähitellen saanut ykkösnyrkkiään uuteen iskuun. Päivittyneissä kasipalloissa jatkavat hänen rinnallaan kitaristi LUE LISÄÄ

LITTLE FEAT – Sam’s Place (Hot Tomato LR001LP/CD) Kuolo on harventanut Little Featin, tämän ”bändien bändin”, rivejä ankaralla kädellä, mutta yhtye ei anna periksi. Ainoa elossa oleva alkuperäisjäsen, kosketinsoittaja Bill Payne ja 1970-luvun alussa ryhmään liittyneet kitaristi Fred Tackett, basisti Kenny Gradney ja lyömäsoittaja Sam Clayton voivat tätä nykyä näyttää kuin ukkokodista karanneilta, mutta ei LUE LISÄÄ

MOZZY DEE – Órale! / Mama Can Do It (Goofin’ GRSI 248, 7”) Dolores D. Fuentes alias Mozzy Dee on 40-vuotiaan Goofin’ Recordsin uusin globaali kiinnitys. Aivan turhasta daamista ei olekaan kyse. El Pasosta, Teksasista tuleva nainen teki vuosi sitten esikoisalbuminsa ”Òrale!” bostonilaiselle Rum Bar -merkille mm. laulaja-kitaristi Eddie Clendeningin tukemana. Deen omista kappaleista koostunut LUE LISÄÄ

FAT CHANCE 10 VUOTTA Malmitalo, Helsinki 4.10.2024 Kaikki näkemäni Fat Chance -keikat ovat olleet vähintäänkin hyviä, jotkut jopa erinomaisia. Juhlakeikan alkamista odotellessa pohdin, kuinka käy tällä kertaa, sillä odotukset olivat korkeat. Luotin siihen, että bändi tarjoaisi juhlakeikallaan jotain spesiaalia. Ilta potkaistiin käyntiin tutun kuuloisella melodialla. Ai niin, tämä on Peter Gunn, mutta, hetkinen… laulettuna versiona. LUE LISÄÄ

DAVE FORESTFIELD – Drifting (Propaganda PRO 2146) DAVE FORESTFIELD & BAND – Live! One Night Only (Propaganda PRO 2145) ”Drifting” on Dave Forestfieldin kymmenes sooloalbumi ja ensimmäinen uusi soolojulkaisu kolmeen vuoteen. Kiekko sisältää kolmetoista aiemmin julkaisematonta Forestfieldin kirjoittamaa kappaletta edustaen savolaislähtöistä americanaa parhaimmillaan. Taustalla häärivät tutut luottomuusikot Jere Venäläinen (koskettimet), Mika Laine (basso) ja J-P LUE LISÄÄ

RONNIE BAKER BROOKS – Blues In My DNA (Alligator AL/ALCD 5023) Kuuluisan isän pojalla ei aina ole niin helppoa. Osa yleisöstä ajattelee, että hän on syntynyt hopealusikka suussa ja saa kaiken valmiina. Jotkut taas ajattelevat, ettei hän koskaan pääse isänsä pitkästä varjosta, löydä omaa ääntään. Ronnie Baker Brooks (oikealta nimeltään Rodney Dion Brooks), legendaarisen Chicago-blues-artistin LUE LISÄÄ

eri esittäjiä – Sadoin sähkökitaroin Extra, Osa 6 (Suomalaisia kitarayhtyeäänityksiä 1963–65) (Rautalanka RRSCD 2012) Yhden inhokki ja toisen suosikki, Erik Lindströmin säveltämä ja hänen ”Hillevi”-taitelijanimeä käyttäneen Vuokko-vaimonsa sanoittama Tahdon saaren jätti jälkensä suomalaiseen Euroviisu-historiaan vuonna 1965, vaikkei edustuspaikkaa veljespari Eero ja Jussi Raittiselle silloin lohjennutkaan. Nyt tuo jyhkeästi swengaava (ja rehellisesti sanoen The Boys -levytysversiota LUE LISÄÄ

BOPPIN’ PETE TRIO – Boppin’ Pete Trio (Talsti EDLP/EDCD2432) Maksimaalista omistautumista asialleen – sitä ei omassa ikäluokassaan sekä yleisesti ottaen aktiiviaikoinaan erityislaatuisuutensa hyvin tiedostaneelta Boppin’ Pete Triolta puuttunut. Täten painavasta syystä kolmikon (kitaristi-laulaja Pete Näsman, kontrabasisti Jari Raittinen ja rumpali Arto Taskinen) musiikkia on päätynyt jälleen myös taukoamatta uurastavan Talsti-yhtiön uusintajulkaisurattaisiin. Tällä kertaa kymppituumaisen LP:n LUE LISÄÄ